Pohjalainen teki tunnettavaksi myös Vasemmiston ehdokkaita vaasalaisuuden nimissä 2007 vaaleissa. Omien julkaisujen puute tekee meistä riippuvaisia paikallisista lehdistä. Toimittajilla, kuvaajilla ja tietenkin päätoimittajalla on suuri rooli siinä millaisia valintoja tehdään. 

Omaa huvitusta olen ylläpitänyt sillä, että tilaisuudet joissa olen ollut paneelissa, keskustelutilaisuudessa tai kokouksessa on kuvaaja onnistunut ottamaan kuvan jossa olen sumeana hahmona jossain taustalla. Näitä nyt on ainakin kolme peräkkäin.
 
Kuvaajien otoksia on toki käytetty jo aiemminkin mielenkiintoisesti. Monitorilla järjestettiin poliittisen tavoiteohjelman avoin keskustelutilaisuus vuosi sitten. Lehden juttuun saatiin kuva jossa yksi ihminen istui etupenkissä, aivan kuin meitä ei siellä muita ollutkaan!
 
Kävin tänään katsomassa Pohjalaisen vaalisivuja ja havaitsin, että kaikkien muiden piirin puheenjohtajien puheenjohtajatentti haastattelut olivat siellä julkaistu, mutta minun osaltani siellä olikin Ilkan toimittajan puhelinhaastattelu aluepoliittisen seminaarin jälkeen. Olihan siinä tietenkin sopivan pelottava otsikko ”Marx kelpaa yhä vasemmistolle”.
 
Pohjalainen on valinnut – tietenkin – kokoomuslaiset ehdokkaat ja alueen istuvan kansanedustajan, joita kohdellaan korostetummin. Kun omia kirjoituksiani on lyhennelty ja niitä pidetty liian pitkinä, niin samaa mittaa ei kyllä kaikkien ehdokkaiden osalta käytetä.
 
On lapsellista osoittaa ketään tai mitään sormella koska silloin nähdään vain sormen osoittaja. Tietenkin tajuan, että edustan puoluetta joka ei ole ns. mediaseksikäs eikä ehkä niin toivottukaan tässä yhteiskunnassa.
 
Tiedotuskoneiston merkitys ihmisten ajatusten muokkaamisessa on tietenkin suuri, nyt peesataan kaikkialla Perussuomalaisten aallokolla – puolesta tai vastaan. Kun kirjoitetaan, kehutaan tai haukutaan, niin tärkeintä on, että nimi on kirjoitettu oikein. Näin taisi jo Frank Sinatra aikanaan sanoa?
 
Monesti olen tuohduksissa median vallalle ja haluisin päästä irti tästä riippuvuudesta, jota politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mukana olevat joutuvat sietämään. Se on hitonmoinen ristiriita – ajatukset pitäisi saada julki ihmisten riepoteltavaksi, mutta lehdistön kautta ne silvotaan mössöksi jota ei aina tunnista. Tai jätetään joku oleellinen viesti välittämättä. Se leikkaaja tekee sen aina omasta ymmärryksestään, tietoisesti tai tiedostamatta. Omalla tavalla kirjoittajan viesti tulee sensuroitua!
 
Ehkä löydän keinon päästä tämän sensuurikoneiston ulottumattomiin – vaalien jälkeen jos tulen valittua ja varsinkin jos jään taas rannalle?