Reko Kauranen (Pohjalainen 6.1) pyrkii siirtämään hyvyyden ja pahuuden pohtimiseni sosialismiin, jossa hänen mukaansa ihmisten ajatukset vaikka väkivalloin pyritään saamaan samankaltaisiksi. ”Yhteiskunta tekee päätökset yksilön puolesta.”

Hyvyyden ja pahuuden yhteys taitaa olla kuitenkin yhteiskuntarakenteista riippumaton ilmiö, todennäköisesti pahuus on kuulunut ihmisten välisiin suhteisiin kautta aikojen. Hyvää tahtovat ihmiset ovat tuottaneet moraalin, etiikan, normit – oikean ja hyväksytyn tavan elää yhdessä toisten kanssa. Joskus tässä onnistuen, joskus taas ei.

Synnissä syntynyt ja synnissä siitetty (psalmin viittaus) on tapahtunut myös ihmisyhteisössä siinä missä nykyäänkin lapsia syntyy puutteellisiin olosuhteisiin. Sen ei silti tarvitse johtaa lapsen pahuuteen tai myöhempiin ongelmiin. Jos näin olisi, olisi pahuuden ongelma ajat sitten ratkaistu.

On monia ihmisiä, jotka ovat kasvaneet puutteellisissa olosuhteissa ja silti selvinneet normaalisti (mitä se ikinä onkaan) tai jopa normaalia selvästi paremmin. Kasvuolosuhteet eivät sinällään ratkaise hyvyyden ja pahuuden asetelmaa.

Kauranen lähtee ajatuksesta, että pahuus olisi lapsessa jo syntyessään – ”pahuutta ei tarvitse lapsille opettaa”. Kasvattajien tulisi keskittyä vain hyvyyden opettamiseen.

Minua hän syyttää pahuuden syyn vierittämisestä vanhempien ja yhteiskunnan vastuulle. Samalla hän itse ulkoistaa pahuuden voittamisen Jumalalle ja anteeksiantamiseen. Näin ei myöskään tule ratkaistua pahuuden ja hyvyyden asetelmaa.

Jäljelle jää yksilön vastuu – onko yksilö vastuussa pahuudestaan? Kauranen näkee, että on ja minä ajattelen, ettei ole. Ei ainakaan syntymästään.

Tässä pohdiskelussa ajaudutaan väistämättä Danten Jumalaisen näytelmän seitsemän kuolemansynnin maailmaan. Voisiko ihmisen pahuus saada alkunsa ylpeydestä tai turhamaisuudesta, entä mikä on kateuden ja vihan merkitys?

Laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo kuuluvat lisäksi tähän joukkoon. Mitä jos yritettäisiin löytää ratkaisu näihin inhimillisiin taipumuksiin? Vastaliikkeenä voisi olla vaikka suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus, toisen kunnioitus, kannustavuus. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus omannäköiseen elämään toista alistamatta.

Harri Moisio

Vaasa