Neljä vuotta sitten vaalivalvojaisissa oli jotenkin maaginen tunnelma. Annettujen ennakkoäänien mukaan olin valittujen kansanedustajien joukossa. Sitten alkoi kuvan näkyminen ja häviäminen tv ruudulta ja lopulta hurja jännitys siitä nouseeko kuva takaisin valittujen joukkoon kun ääntenlasku etenee. Ei noussut. Lopulta 26 ääntä jäi uupumaan.

Tämä päivä valittiin juuri tuon puhuttelevan numeron vuoksi tämän vaalilounaan päiväksi – 26.3. Viimeistään tämä osaltaan muistuttaisi viimeisten hetkien merkityksestä jotta kaikki jaksaisimme tehdä töitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
 
Nämä ovat nyt kolmannet eduskuntavaalit joissa olen mukana. Jo ensimmäisen rupeaman aikana ns. Harrin naiset olivat koko vaalityön sydän, porukka joka omilla teoillaan tahtoi osallistua pienten purojen rakentamiseen, keräämään euroja käsitöillä, arpajaisilla, myyjäisillä ja lopulta näillä vaalilounailla. Merkittävä osuus vaali euroista on näillä toimin koottu menneissä vaaleissa kuten myös näissä vaaleissa. Vapaaehtoisuus ja jokaisen pienikin teko on rahaakin arvokkaampi – siinä on se vaalityö aito sielu ja sydän.
 
Vaalityötä 2011 suunniteltaessa oikeastaan ensimmäinen asia olikin juuri tämän vaalilounaan järjestäminen, päivän valinta juuri täksi 26 päiväksi. Naisten oma toimikunta perustui ilman erityisiä koollekutsumisia – se löysi paikkansa heti ja ryhtyi toimiin.
 
Itse kunkin elämän kulku on monien seikkojen summa, sattumat ja ihmisen elämän arvoituksellisuus vie meitä välillä suuntiin joita emme voi hallita. Elämän peruskysymykset – syntymä ja kuolema – eivät katso hetkeään.
 
Omalla kohdalla meidän perheen suuri tapahtuma oli mummous ja paappaus – monet yhteiskunnalliset asiat jäivät taka-alalle marraskuun loppupuolella lapsen oikeuksien päivänä kun pikku Alvin tupsahti maailmaan. Iloiset perhetapahtumat lähentävät läheisiä entisestään, herättää perheiden, sukulaisten ja ystävien yhteisöllisyyttä.
 
Tästä lounastilaisuudesta en missään tapauksessa kuvitellut olevani pois. Täällä ei tarvitse puhua viisaita, ei vastata visaisiin poliittisiin kysymyksiin, ei tarvitse kinata siitä kuka mahtaa olla kulloinkin oikeassa tai miten velkaantunut Suomi pelastetaan tai rakennetaanko ydinvoimaa vai ei – täällä saa olla oma itsensä, seurustella tuttujen ja vieraiden kanssa, avoimina ja toinen toistaan tukien – varsinkin ravitsevan ruuan jälkeen.
 
Suru saapui taloon ja setäni poismeno ja hautajaiset juuri tänään muutti kaikki suunnitelmat. Siinä syy miksi en ole teidän kanssanne täällä tänään, vaan Alavudella äitini kanssa saattamassa isäni veljeä.
 
Teille kaikille haluan sanoa terveiset vaalikentiltä. Meininki nyt, verrattuna 2003 tai 2007 vaaleihin on aivan jotain muuta. Kuvittelin kykeneväni suunnittelemaan vaalikiertueen eri puolille vaalipiiriä, mutta näyttää siltä että muut ovat sen suunnitelleet puolestani. Vaalipaneeleja, kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin tulee enemmän kuin kykenee tekemään. Tehdään se mitä ehditään ja toivotaan, että teistä itse kukin voisi omalla panoksellaan olla tukemassa tätä matkaa kohti eduskuntaa.
 
Terveisin Harri