Vaasassa 13.12.2022

Katselin juuri Westön Rikinkeltainen taivas elokuvan ja luin kirjan joskus aiemmin. Jäinpä miettimään kirjan sanomaa, joka ehkä elokuvan kautta tuli kirkkaammin esille. Tai sitten omassa päässä liikkuu juuri nyt kysymys: mistä syntyy rikollisuus, miksi päihteiden käyttö karkaa käsistä tai miksi ihmisen, erityisesti nuoren, mieli järkkyy? 

Harvempi lapsi syntyy ongelman kera, mutta lapsi saattaa syntyä olosuhteisiin, jossa erilaisten ongelmien siemenet elävät. Kirjailija voi pelkistää ja yksinkertaistaa ihmisen kasvupolut, jotta lukija voi sen helpommin oivaltaa.

Kautta historian on nuorten poikkeava käyttäytyminen nostettu aikuisten määrittämässä maailmassa tikun nokkaan. Nuoruuteen kuuluu irtiotot, olemassa olevien normien rikkominen, hämmentäminen. Aikuisten sietokyky kestää hallittavissa olevat irtiotot ja pyrkii asettamaan ne normaalin nuorisotoiminnan rakenteisiin. Luodaan tiloja, paikkoja, tekemistä ja normista poikkeamista turvallisissa puitteissa.

Pääosin nuoriso on – suurena käsitteenä – aina edellistä sukupolvea fiksumpaa, osaavampaa ja taitavampaa. Silti tässä maailmantilassa ja ajassa on nuoria, jotka elävät kaiken näkyvän toisella puolella. Heitä ei välttämättä näy tavallisen ihmisen arjessa – heillä on oma arkensa ja he kulkevat omia teitään.

Nuorisorikolliseksi tai päihderiippuvaiseksi ei synnytä, siihen kasvetaan. Oma työhistoria lastensuojelulaitoksen sisältä kertoo ja muistuttaa tuosta kasvutarinasta. Oma työhistoria on onneksi niin pitkä, että se auttaa näkemään, että tuosta kasvureitistä on mahdollisuus irtaantua ja saada kiinni hallittavasta elämänkulusta.

Sain joskus kouluttaa alan ammattilaisia tai tulevia sellaisia. Ensimmäinen viestini oli ja on, että vanhempien – nuoren miehen ja nuoren naisen – pitää jo siinä ensimmäisessä lapsentekovaiheessa ymmärtää vastuunsa. Aidosti viisaat korostavat, että lapsen ensimmäiset kasvun vuodet ovat tulevan kasvun kannalta kaikkein tärkeimmät. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän, sallitun ja kielletyn opit tulevat kodin seinien sisällä tutuiksi tai sitten eivät.

Nuorten pahoinvointiin, mielenterveyden ongelmiin, väkivaltaiseen ja rikolliseen toimintaan yritetään tarttua ”sammutetaan tulipaloja”-menetelmällä. Tuossa työssä ei välttämättä ymmärretä ja nähdä, että kaikki ”sammutustoimet” ovat myöhässä.

Nyt nuorten ympärillä nähtäviin ongelmiin pitää osata puuttua jo syntymisestä alkaen. Voimat pitää yhdistää riittävän huolenpidon ja turvaverkkojen luomiseen heti perheen perustamisesta ja lapsen syntymästä alkaen. Ei pidä lohkoa ihmisen kasvua tuolle ja tälle ammattilaiselle, vaan pitää luoda koko kasvukauden kattava tukiverkosta. Joillekin verkko on tiheämpi ja joillakin voi olla harvempi. Vanhempien kyky rakentaa lapselle omaa ja läheisten tukiverkkoa määrittää yhteiskunnan muun tuen tason ja verkon tiheyden.

Neuvolajärjestelmä, varhaiskasvatus, peruskoulu ja sen terveyspalvelut, toinen aste oppilashuoltoineen, koulujen sisällä toimiva nuorisotyö, mahdollisuus saada harrastaa jotain itselle tärkeää kouluajan yhteydessä ja myöhemmin seuroissa. Se on turvallinen ketju toimintaa ja tekemistä, jossa lapsia ja nuoria ei jätetä yksin, vaan aina lähellä on turvallinen aikuinen.

Tietenkin tarvitaan toimenpiteitä tässä ja nyt, että voidaan auttaa nuoria jaksamaan tässä ahdistavassa maailmantilassa. Samalla pitää ymmärtää, että katse pitää nyt kääntää kasvavien lasten suuntaan ja turvata heidän ja heidän perheidensä hyvinvointi.

Harri Moisio (vas)
Vaasa