Pohjalainen 24.05.2007

LUIN VASEMMISTOLIITON puolueohjelmaluonnosta Tuovilan mökillä. Muutoksia ja kirjauksia ohjelmatyöryhmälle tehdessäni mietin samalla millaista kuvaa tulevaisuudesta Vasemmistoliitto suomalaisille piirtää - erityisesti jumituin käsitteeseen vapaus.

VAPAUS MÄÄRITETÄÄN yhdeksi perusarvoksi, joka tasa-arvon ja kestävän kehityksen lisäksi kuvaa puolueen arvoperustaa. "Vapaus on jokaisen ihmisen todellista mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen ja kasvuun sivistysolentona. Vapaus on jokaisen ihmisen yksilöllisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamista. Vapaus on kautta historian ollut sorrettujen ja alistettujen unelma, joka on saanut ihmiset yhtymään toimintaan yhteiskunnan muuttamiseksi." Muun muassa näin todetaan ohjelmaluonnoksessa.

Jäin miettimään mitä tämä unelma, vapauden kaiho, merkitsee suomalaisille 2000-luvulla. Onko se jotain sellaisesta, joka panee joukot liikkeelle yhteiskunnan muuttamiseksi? Millainen unelma vapaus oikein on?

MONELLE SUOMALAISELLE vapaus on itsestään selvä ja jo saavutettu oikeus. Näin varmaan useat asian kokevat. Vapaus matkustamiseen ja liikkumiseen on rajaton. Vapaus mielipiteen ilmaisuun, jopa oman intimiteettinsä myymiseen on rajaton. Vapaus itsensä kehittämiseen ja kouluttautumiseen on lähes rajaton, vain inhimilliset kyvyt saattavat tulla esteeksi. Joskus tuntuu, että ihmisillä on rajaton vapaus tehdä elämällään ja elämälleen oikeastaan mitä tahansa.

"Oikeus laiskuuteen", vapauteen olla tekemättä mitään verokortillista leipänsä eteen, on vapautumista uutta luovaan ajatteluun ja oivallusten tielle. Monet taiteilijat ja ajattelijat kykenevät olemaan luovia kun ovat vapautuneet oravanpyörästä, joka velvoittaa tekemään asioita kellonaikojen mukaisesti tai vain rahasta. Kuinka paljon propellipäisiä pelle pelottomia tai maalareita, kirjailijoita ja muusikoita olisikaan, jos ihmisillä olisi todellinen vapaus valita? Miten paljon paremmin työyhteisöt voisivat, jos kunkin työlle olisi sallittu soveltuvat vapausasteet, oikeus riittävään joutilaisuuteen?

TODENNÄKÖISESTI SUURIN osa suomalaisista kokee olevansa vapaa ja vapaassa maassa. Kuka meitä nyt rajoittaisi ja olisi vapautemme esteenä. Maailma on avoin ja näkyvät muurit on murrettu, harvojen rinnassa kaikaa vapauden kaiho.

Tässä vapaassa maassa saa vapaasti myös voida huonosti. Inhimillinen pahoinvointi on käsin kosketeltavaa. Pahaa oloa parannellaan viinalla ja muilla päihteillä. Työelämän raadollisuus, työn pakkotahtisuus ajaa yhä nuorempia loppuun ennen aikojaan. Vielä eletään aikaa, jossa taloudellinen pärjääminen edellyttää itsensä uhraamista työn alttarilla. Ellet sitä tee, niin aina löytyy uusi uhri ja löydät itsesi systeemin ulkopuolelta.

MIKÄS SEN vapauden nyt sitten estää? Se on omien lakiensa mukaan toimiva talous, joka luo ja ylläpitää eriarvoisuutta. Yhteiskunnan rikkaudet eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Yhä useammin eteen tulee ihmisiä, jotka käyvät uskollisesti ja säännöllisesti töissä ja eivät silti pärjää. Palkka saattaa juuri ja juuri riittää arjen pyörittämiseen ja silti pitää aina odottaa vapauttavaa palkkapäivää.

Työstä saatu toimeentulo harvoin riittää vapauteen matkustella ympäri maailmaa tai vapautta jäädä toteuttamaan hullua luovuuttaan tai vapautta hakea uusia elämyksiä. Monet meistä on veloistaan muurattuna kivijalkaan ja unelmien lennokkaat siivet on leikattu realiteettien julmilla saksilla, jalat ovat nilkkoja myöten sementissä.

Muuta siinä sitten maailmaa.

HARRI MOISIO