torstai, 1. maaliskuu 2012

Kuuma Afrikka

Lapsenlapseni tie vei Afrikkaan isänsä työn mukana. Koko perhe asustaa nyt järven rannalla melkoisessa luksustalossa, uima-altaineen kaikkineen. Vierashuoneet ovat talon alakerroksessa. Isäntäväki asuu yllä.

Paappa nousi kellarista ja sai pienen heräävän juuri sairaalareissusta toipuneen pojan ihmetyksestä hämilleen. Olimme vasta saapuneet aamulennolla Etelä-Afrikkaan ja tehneet aikalennon talvesta kesään. Paahteessa ei aluksi huomannut edes omaa varjoaan. Se oli valunut jalkojen juureen.

Matka lentokentältä kesti noin tunnin - maisemat muistuttivat ohuesti Pohjanmaan lakeuksia ja laajuudessaan Unkarin pustaa. Punaiset kalliorinteet tosin vahvistivat sen, että ollaan kaukana noista maisemista.

Ensimmäinen havainto oli, että mustat tekevät kaiken työn. Valkoiset ajelevat hienoilla autoilla ja asuvat hienoissa taloissa, jonka varustukseen taitaa kuulua vähintään oma uima-allas. Kotiapulaiset ja puutarhurit tienaavat muutaman euron päivässä valkoisten hommissa.

Keskikesä on täällä kääntymässä kohti paikallista syksyä samassa tahdissa kun me kuljemme kohti kevättä ja omaa kesäämme.

Moottoritien varrella oli heinätöissä mustia miehiä ja naisia. Heinätöihin lapsena tottuneena ajatus juoksi heti noihin hommiin.

Mitähän paikalliset valkoiset sanoisivat, jos liittyisi haravoimaan heinää paikallisten mustien sekaan? Hakisivat varmaan pois ja ojentaisivat.

Vaikka Etelä-Afrikassa rotusorron pitäisi olla ohi, näkyy yhteiskunnan eriarvoisuus ihan joka paikassa. Matkan varrella voi nähdä mustien asuttamat hökkelikylät ja joitakin jo paremmin rakennettuja asuinalueita. Ne ovat kuitenkin visusti valkoisten asuttamien vapaakaupunkien ulkopuolella.

Valkoisten asunnot ovat pääosin porttien ja lukkojen rajaamia.

Tätä kirjoittaessani istun järven rannalla jossa paikallisen valkoisten purjehdusseuran porukat seilaavat. Rannoilla, ainakin näin viikonlopulla, ihmiset kalastelevat - en vielä tiedä mitä, mutta ehkä se tässä selviää. Järvi on tekojärvi jostain vuosikymmenten takaa eikä ainakaan rannoiltaan kovin syvä.

Lapsukaisen kanssa on jouduttu testaamaan paikallista sairaanhoitoa. Aluksi apu tuli läheltä, mutta kun tauti ei ollutkaan kotikonstein hoidettavissa tuli selväksi, että apua pitää hakea muualta.

Yksityinen sairaanhoito sitten maksaa ja mikään muu ei tietä avaa kuin raha. Vakuutukset ja muut selvitykset eivät riitä. Toki lapsen terveyttä ei koskaan voi mitata rahassa, apu pitää saada ja onneksi saatiin.

Kuten kaikki tyhmät turistit, myös minä poltin itseni totaalisesti, ja nyt olen kuin keitetty rapu - toki valkoinen vana kulkee keskellä rintakehää - vatsan massa kaiketi varjostaa osan kropasta.

Retket kylille rattaita lykkien vielä lisäsivät niskan ja olkapäiden punoitusta. Aamulla itseäni tutkistellessa huomasin, että vasen jalkaterä ja varpaat olivat myös palaneet - oikea ei. Aurinko porottaa suoraan ylhäältä ja taisi käydä niin, että oma varjo peitti kulkiessa tuon oikean jalan?

Päivät ovat täällä paahtavan kuumia, aamuaurinkokin nousee oikeastaan heti suoraan ylös, öisin on sitten ollut melkoiset ukkoset.

Jotenkin tämä on mielenkiintoinen vastakohtien maa, jonka soisi kaikkien kokevan. Parempaa irtaantumista arjesta en tiedä.

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...