Pohjalainen

UTUISENA PÄIVÄNÄ tuli istuttua mökin terassilla, kun usva oli laskeutunut pellolle ja hämärsi metsän piirteet. Näkökenttä usvaan saakka oli selkeä, loppu oli kuin harson takana. Töissä oli juuri tapahtunut jotain käsittämätöntä - kerrotut tarinat olivat kuin toisesta maailmasta.
Ei ymmärrä miten julma ihminen lajitoverilleen voi olla.

HUUMERIIPPUVUUDESTA PUHUTAAN yleensä riippuvuutena johonkin aineeseen, kerrotaan kuinka siihen jää koukkuun. Tietenkin näin käy. Ainetta suurempana riippuvuutena näen joutumisen huumemaailmaan - elämäntapaan, arvomaailmaan, jossa ollaan riippuvaisia toinen toisistaan.

On salaisuuksia, hierarkiaa jossa toinen on toista ylempänä, velkakierteitä, aineriippuvuutta ja silkkaa toisen hyväksikäyttöä. Se on elämää usvan tuolla puolen.

Tavallista elämää elävät, jotka toimivat usvarajan tällä puolen harvemmin näkevät tai edes haluavat nähdä usvan tuolle puolen. Helposti ihminen ummistaa silmänsä ja korvansa jottei tarvitse omaa ruusutarhaa turmella. Inhimillisten maailmojen erilaisuus panee suojelemaan omaansa. Pahuudelta laitetaan pää pensaaseen.

NUORTEN MAAILMA on myös omansa. Useimmiten vanhemmat tietävät vain murto-osan nuortensa maailmasta, eikä aina enempää tarvitse edes tietääkään. Silti kasvu ja kehitys voi olla tasapainoista ja tavallista.

Mitä enemmän tutkit, sitä enemmän tiedät, sitten onkin kyse jo siitä mitä siedät. Kaikesta mitä näet ja kuulet, ei tarvitse painaa paniikkinappulaa. Riittää, kun muistat itse olleesi nuori.

Nettimaailma on aivan varmasti sellainen joka on vanhemmille harson takana. Helposti se on myös maailma, jolle vanhemmat nostavat tassut pystyyn eivätkä edes halua perehtyä nuortensa nettipolkuihin.

Mitä vähemmän tietää, sitä helpompi olla! Netti ei silti ole sinällään paha. Kyse on siinäkin kuinka sitä käyttää.

NÄISSÄ LASTENSUOJELUHOMMISSA jää usein miettimään lain lyhyttä kouraa. Lapsia yritetään opastaa lain kaidalle polulle, elämään rehellisesti ja avoimesti - yritetään löytää huumoria elämän synkistäkin asioista - sanalla sanoen elämäniloa.

Silti usvan tuolla puolen on aikuisia, jotka pitkillä lonkeroillaan jatkuvasti vetävät nuoria lavealla ja makoisalle tielle. Se on reitti, jossa ei millään ole mitään väliä. Siellä aikuisten motto saattaa olla: "Elämässä pitää saada kokeilla kaikkea muuta paitsi omaa mummoa ja kansantanssia". Siinä sitä elämänohjetta kerrakseen.

VASTUUTTOMIA AIKUISIA jotka ostavat lapsille viinakset, tarjoavat huumeet, käyttävät seksuaalisesti hyväksi, nöyryyttävät ja alistavat - heitä elää keskuudessamme, eikä kukaan mitään voi?

Usein vanhemmat joutuvat taistelemaan henkilökohtaisesti lastensa turvallisuuden puolesta. Jostain syystä rikosoikeudelliset toimet odottavat toteutumistaan. Poliisi etsii näyttöä, syyttäjä harkitsee, sosiaalityö pyytää ja vetoaa, lastensuojelu ottaa siipiensä alle. Silti lapsi saattaa löytyä väärästä paikasta yhä uudelleen ja uudelleen!