Viikonvaihde tuli vietettyä työkavereitten kanssa - hengenkohotus ja haengen pelastusreissulla. Huomaa aina näissä yhteisissä tilaisuuksissa ainakin sen, että yhteisiä pulinahetkiä pitäis olla vielä enemmän. Jos se meidän työarki onkin jatkuvaa pohtimista ja toisten ihmisten asioista huolehtimista, niin ne omat jää aivan liian vähälle huomiolle. Ja meidän työ jos mikä on raskasta - pää vilisee hoidettavia asioita, puhuttavaa ja opastettavaa nuorisolle ja joskus vanhemmillekin on aivan yllin kyllin. Kasvatustyö ja kriisien voittaminen ja mahdollisuuksien luominen on jatkuvasti esillä.
Oman lisänsä raskaaseen työhön tekee se, että rahallisesti se on todella huonosti arvostettu. Ammattikuntana täysin erikoistunut ja ehdottoman pieni osaajien ryhmä. Pieni niin, ettei sitä välttämättä edes tarvitse noteerata. Olla lastensuojelulaitoksen johtaja - esimies jonka pitäisi pystyä ylläpitämään työintoa, innostuneisuutta, jaksamista, uuditumista, tulevaisuuden uskoa ja vain mielenkiintoa siihen miksi olemme työyhteisönä olemasssa! Aina kun tulee puhe palkasta, koko väki masentuu - opettajat nostavat melkoisesti suurempia palkkoja kuin meikäläiset, väjeksymättä heidän työtään, ovat sen ansainneet. Kasvattajina tai aivan erityiskasvattajina meidän pitäisi edes lähennellä sitä, mutta ei - kuka puhuisi meidän puolesta ja toisi valoa tämän tunnelin päähän. Omalla työporukalla on joillakin se käsitys, että minä voisin maksaa heille heidän ansaitsemaansa palkkaa - tai korottaa sen sinne minne se kuuluisi. Sitä valtaahan ei laitoksen johtajalla ole - ainakaan nykyisessä järjestelmässä.
Haasteena voisi olla jonkilaiseen tuottajamalliin perustuva laitosmalli, jossa antamamme palvelut olisivat tilattavissa tai me myisimme tuotteitamme (osaamistamme) ensisijaisesti omalle sosiaalitoimelle - lastensuojelun ja laitoshoidon tarpeeseen. Samalla voisimme markkinoida osaamista valtakunnallisesti ja tarjota (myydä) palvelujamme muille kunnille. Sitähän me teemme jo nyt, mutta vain satunnaisesti, jos joku osaa sitä meiltä kysyä. Oma toiminta ja tekeminen tuottaa tuloja ja näillä tuloilla meidän tulisi selvitä, jos toimintamme on riittävän hyvää  ja tuottaa taloudellista tulosta niin siinä on se mahdollisuus ajatella oikeasti tulospalkkaa tai bonus rahaa hyvin tehdystä työstä. Työyhteisön riittävä sitoutuneisuus ryhtyä toimiin saattaisi jopa olla - yrittäjyyttä ja oman toiminnan rakentamista niin, että se on haastavaa ja jatkuvasti uudistuvaa, sitä varmaankin löytyy. Jos tämä oli tämän viikonlopun anti niin hyvä on, se voisi olla jopa uuden työinnon alku!