Menneet vaalit ovat aiheuttaneet monenlaista nurinaa ja narinaa erityisesti häviäjien keskuudessa. Missä meni vikaan, kun sanoma ei mennyt perille?

Vasemmistoliitossa osa jo vaatii puheenjohtajaa vaihtoon aivan kuin poliittinen linja olisi yksin puheenjohtajan rakentama. Vaikka hän on keulakuva, on poliittisen sanoman sisältö valittujen puoluepäättäjien luoma ja hyväksymä. Vastuu on koko puoluejohdon.

Toisaalta samalla tappioon johtaneella sanomalla saavutettiin myös henkilökohtaisia äänivyöryjä. Ihmisten kasvoilla käytävissä vaaleissa on sanoilla, tavalla kohdata toisia ihmisiä, rehellisyydellä ja avoimuudella varmasti enemmän merkitystä kuin arvataankaan. Pitää olla mitä on.

Haluttiin tai ei, suomalainen vaalijärjestelmä perustuu yksilöiden varaan. Siksi myös poliittiset johtajat ovat aina ensimmäisiä pudotettavia tappioiden jälkeen. Puolueet ovat enemmän puheenjohtajiensa näköisiä kuin poliittisen sanomansa tai linjansa.

Vasemmistoliiton poliittinen sanoma liittyi investointien puolustamiseen ja investointeja tehdään pääosin lainarahalla.

Talouden taantuman aikana, jo työllisyyden nimissä, on syytä ryhtyä rakennushankkeiden tai korjausten tekemiseen. Kyse on ihmisille tärkeiden rakennusten, teiden, vesijohtojen, viemäreiden rakentamisesta tai peruskorjaamisesta. Valtiovallalla on siinä oma osuutensa ja kunnilla omansa.

Yksistään Vaasa kaupungissa on kymmenien miljoonien tarve jo korjausrakentamiselle. Yksi todellinen tulevaisuuden investointi olisi suunnitellun jäteputken rakentaminen Påttin puhdistamolta Stormosseniin.

Halvat korot houkuttelevat investointeihin ja siihen pitäisi rohkeasti ryhtyä, varsinkin hankkeissa, jotka maksavat itsensä takaisin ajallaan.

Lainanottoon ja joidenkin isompien hankkeiden aloittamiseen on myös tuleva hallitus todennäköisesti valmis, koska sillä saadaan ainakin osaksi Suomen pyörät pyörimään. Arhinmäen sanomana tällaiset puheet leimattiin kuitenkin vastuuttoman velanottajan sanomaksi.

Arhinmäki oli hankkinut maineensa Sotshin sammujana ja vähävaraisille tarkoitetusta asumisestaan, epäonnistuneesta hallituskaudesta. Siihen holtiton velanotto päälle, eikä muuta tarvittu. Median hampaissa murenee pienemmälläkin kohulla.

Moralisoimatta ketään tai mitään, onnettoman tuloksen kruunasi vaali-illan humalaisen kansanedustajan haastattelu – siinä oltiin perussuomalaisten kanssa tasoissa.

Nyt kysytään valuuko ääniä muille puolueille vai jätetäänkö äänestämättä? Ollaanko liian punaisia vai vihreitä, tai ollaanko vain autettavien ja tukea tarvitsevien puolue?

On syytä muistaa, että puoluetoimistossa luotu poliittinen mantra on vain luuranko, jonka ympärille paikalliset poliitikot rakentavat omat mehevät tarinansa, oman persoonallisen sanomansa. Sitä rohkeutta kaivataan myös vasemmalla.

Perinteisesti rakentunutta työväenluokkaa ei enää ole, eikä varsinkaan ihmisten mielissä. Vasemmiston on kurotettava kaikkien ihmisten puolueeksi ja oltava valmis tahollaan puhuttelemaan jokaista ihmistä yksilöllisellä, hänelle tärkeällä sanomalla.

Kaikki puolueet ovat köyhien puolella, totesi joku kokemusasiantuntija ja jatkoi, että kyllä köyhille koittavat hyvät ajat, jos voittajien puheisiin on uskomista. Perustuloa odotellessa.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja