Ensimmäisiä kuntaliitoselvityksiä olen päättäjänä kuunnellut varmaan jo 2000-luvun puolivälissä. Sanapari Suur-Vaasa narskuu edelleen joidenkin korvissa ja kaataa selvitykset. Kumma kyllä kaikki haluavat olla itsenäisiä kurjuudessaan.

Kieli on sopiva riitakapula, aivan kun olisi tarve lopettaa kunkin äidinkieleen perustuvat palvelut sieltä missä ne iät ajat ovat olleet. Ensin ruotsinkieliset, osin ehkä vieläkin, mutta nyt jo suomenkielisetkin ovat huolissaan.

Monet esittelevät asiansa ja itsensä på svenska först. Minua se ei haittaa, mutta alueen ruotsinkielistä mainetta se kanta-Suomessa vahvistaa. Samalla kieli karskahtaa ympärillä olevien suomenkielisten kuntapäättäjien korvissa. Halutaanko lopultakaan Laihialla ja Isossakyrössä näin voimakkaaseen kaksikieliseen kuntaan, vaikka palvelut kuinka omalla kielellä turvataankin?

Monesti asiaa on pohdittu vähemmistökieli ruotsin kannalta, mutta joidenkin haikailemaan vielä laajemman kuntakartan kautta suomen kieli onkin se vähemmistökieli, kuten Pohjanmaan liitossa tai sairaanhoitopiirissä.

Kieliongelma on siis kahdensuuntainen eikä ratkea muuta kuin tosiasioiden hyväksymisen kautta. Kahta kieltä on puhuttu kautta aikojen ja aina on toimeen tultu. Se ei siis ole ongelma, ellei sen haluta sitä olevan.

Ympäröivissä ruotsinkielisissä kunnissa on yksipuoluejärjestelmä. Olen verrannut tilannetta Neuvostoliittoon: yhtä tuskaista on täälläkin suvaita toisinajattelijoita.

Kuntaliitosten vastustajat pelkäävät lähipalvelujen niiden häviävän kuntien yhdistymisen seurauksena. Aika on näyttänyt, ettei siihen tarvita kuntaliitoksia: talouden kurimuksessa joudutaan karsimaan ihan omin voimin kouluverkostoa tai muita lähipalveluita.

Kuntaselvitysmiesten raporttia käsitellään nyt kymmenen kunnan päättävissä elimissä ja kuntalaisten keskuudessa.

Pitäisi kyetä tekemään viisaita ratkaisuja ja kyetä ylittämään kielimuurit ja ajattelemaan seudun parasta, rajattomasti. Edellisten kuntavaalien pohjalta kymmenen kunnan yhteisessä valtuustossa istuisi nyt kolmekymmentä RKP:n edustajaa, kymmenen demaria ja kokoomuslaista, viisi kepulaista ja persua, joukkoon mahtuisi kolme vasemmistoliittolaista ja kristillistä ja yksi vihreä. Siinä olisi meidän 67 valtuutetun joukko.

Puoluepoliittisesti asia on kieltä ongelmallisempi. Vasemmistoliitto ja vihreät menettävät asemiaan kuntarakenteiden laajentumisessa. Silti molemmissa liputetaan suuremman kunnan puolesta. Näissä puolueissa on kykyä avarampaan katsantoon kuin vain oman napanöyhdän tuijotteluun. Sen voi haasteeksi antaa muillekin.

Olen pohtinut myös Kyrönmaan aluetta osana tulevaa Vaasaa.

Kuntaselvityksen nykyvaihe junnaa paikallaan, joten nyt olisi oiva mahdollisuus avata yhdistymisneuvottelut Isonkyrön ja Laihian päättäjien kanssa.

Päänavaus voitaisiin tehdä, ja luoda uuden Vaasan sisällä Kyrönmaan alueen kunnanosavaltuusto turvaamaan lähidemokratian tarpeet, laajentamalla nykyistä Vähänkyrön aluelautakuntaa alueellisesti ja tehtäviltään.

Jospa sitten muutkin heräisivät, katsotaan sitten ketkä kaikki huolitaan mukaan.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja