Koko kansan presidentiksi valitaan kuuden vuoden välein aina joku. Tämä joku on melko varmasti ennen valintaa jonkin puolueen jäsen. Valinnan jälkeen ei enää. Jäsenkirjasta luovutaan ja ryhdytään aidosti koko kansan presidentiksi. Ja niin on hyvä.

Virkaanastujaispuheessaan presidentti Stubb kertoi Merja Kyllösen lähettämästä viestistä: ”Sinä tiedät minun ajattelevan aina niin, että loppujen lopuksi on enemmän asioita, jotka yhdistävät kuin erottavat. Politiikassa harvoin väri ratkaisee. Enemmän siellä vaikuttaa kyky avata mielensä toiselle ja toisenlaisille ajatuksille. Tulla puoliväliin vastaan, haastaa, väitellä tiukastikin mutta silti rakentaa siltoja ja hakea kompromissia. Jos on tahtoa, aina löytyy tie eteenpäin. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on kuitenkin nähdä ihminen ja antaa tilaisuus.” Presidentti toteisi lopuksi, että tässä taitaa olla viesti meille kaikille. Aivan jokaiselle.

Huomaan ajattelevani kovasti Kyllösen lailla. Joskus joidenkin kuntavaalien jälkeen tuuletin, että nyt tuli hyviä tyyppejä valtuustoon, nyt saadaan yhdessä jotain rakentavaa ja uutta aikaiseksi.

Pettymys oli suuri, kun havahduin, että nämä hyvät tyypit hyytyivät siinä vaiheessa, kun päätöksiä ryhdyttiin tekemään. Käytävillä puhuttu tai muuten kahden kesken pohditut uudistukset sulavat ja häipyvät savuna ilmaan. Jäät yksin ryhmäsi kanssa tai joku vetää välistä ja tekee vesitetyn esityksen ja joudutaan tekemään ”nahkapäätös”, joka ei välttämättä tarkoita enää yhtään mitään.

Näin on käynyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana lähes aina, kun pitää tehdä kuntalaisten kannalta elämänlaatua parantavia ratkaisuja. Se masentaa. Toisaalta silloin, kun on ollut aidosti vaikea asia, niin sitten saattaa kelvata porukkaan, joka ratkaisua aidosti hakee.

Se vaatimaton kokemus eri lautakuntien toiminnasta kertoo, että substanssiasiat yhdistävät ja poliittiset linjanvedot vähitellen häviävät. Lautakunnan jäsenet ryhtyvät puhumaan ”meidän asioista”, siis sen oman alan asioista, joita lautakunnassa käsitellään – samalla häviävät poliittiset erot ja porukka paneutuu aidosti kyseisen lautakunnan asioihin.

Päätöksiä tehdäänkin asioiden kautta ja samanmielisyyttä saattaa löytyä jopa poliittisten linjojen ääripäistä. Ei ole harvinaista, että vasemmiston edustaja voi olla samaa mieltä kuin oikeiston edustaja. Ja niinhän sen pitää ollakin, kuntalaisten edunvalvojiahan tässä ollaan.

Tässä on ainakin kaksi tasoa, jossa poliittisen puolueen merkitys pitäisi häivyttää – presidentti ja kunnanvaltuutetut, ehkä myös aluevaltuusto. Joskus pienemmissä kunnissa on valittu yhden valtuutetun ryhmästä edustaja myös kunnanhallitukseen. Siinä ei korostu puoluekanta vaan asiantuntemus ja osaaminen.

Eduskunta on todennäköisesti ainut paikka, jossa poliittiset sidonnaisuudet on syytä säilyttää, koska lainsäädäntö ja rahoituslinjaukset hoidetaan sieltä ja niissä asioissa poliittisilla puolueilla on paljon eroavaisuuksia. Silti sieltäkin löytyy helposti yhteisymmärrys, kun on tosi kysymyksessä.

Maan hallitus edustaa tällä hetkellä politiikan uppiniskaista osaa ja pitää kynsin hampain kiinni saamastaan vallan linnakkeesta. ”Jos on tahtoa, aina löytyy tie eteenpäin.” Presidentin viestimän sanoman toivoisi kantavan myös hallituksen korviin.

Vaalit jokaisella tasolla ovat poliittisten puolueiden aluetta. Vallan kortit jaetaan vaaleissa. Kunnissa lautakuntapaikat jaetaan poliittisten voimasuhteiden mukaan. Tämä johtaa siihen, että joskus näissä edustustehtävissä on edustajia, joita ei pätkääkään kiinnosta kyseinen tehtävä. Jos kykenee neljä vuotta istumaan lautakunnassa sanomatta sanaakaan, on se jo saavutus. Valtuustossa se ei enää ole ihme, koska monilla puolueilla on ”puhehenkilönsä” ja linjansa, joista ei poiketa.Vaikea on toki ymmärtää, että luottamustehtävään valittu ei enää käytäkään omaa ajatteluaan päätöksenteossa, vaan onnistuu sen ulkoistamaan toisille.

Aikoinaan esitin valiokuntamallia Vaasan valtuuston toiminnan rakenteeksi. Silloin ajattelin, että valtuusto olisi jaettu hallintorakenteen mukaisiin valiokuntiin, jotka ottavat normaalin valmistelun rinnalla yhteisen pohdinnan kautta asioita valmisteluun, joita virkakoneisto sitten lähtee selvittämään ja tuovat valmistellun asian sitten valiokunnan, kaupunginhallituksen kautta valtuustolle.

Ei tarvita valtuustoaloitteita, kun kuntalaisille tärkeät asiat tulevat valmisteluun suoraan valiokunnissa. Tuollaisessa työssä käytännössä turhat poliittiset kinaamiset hälvenevät ja ollaan hoitamassa yhteisiä asioita. Se kaiketi on kunnallisen itsehallinnon puhdas ydin.

Harri Moisio (vas.)
valtuutettu
Vaasa