Synkän ja sateisen syksyn toiminta Pohjanmaan Vasemmiston alueella avattiin toiveikkaasti punaisten torstaiden kautta. Jäsenistö päätettiin kutsua piirin neljälle alueelle kunakin syyskuun torstaina. Tavoitteena on toiminnan uudelleen organisointi ja alueellisten näkökulmien korostaminen poliittisessa toiminnassa. Osaltaan kierros on peilausta jäsenistön mielialoihin hallitusvastuun jälkeen.

Sitten eduskuntavaalien puolueessa on tapahtunut paljon – vaalitappio laittaa ajattelemaan jokaisen jäsenen vastuuta ja mahdollisuuksia toiminnan parantamiseksi. Todennäköisesti puoluetoimistosta ei apua ja tukea tule entiseen malliin – on löydettävä omia keinoja ja osaajia.
 
Kesällä tapahtui yllättävä käänne – Vasemmistoliitosta tuli kahden ministerin hallituspuolue ja vastuu moninkertaistui saman tien. Vasemmisto on mukana kantamassa vastuuta maan tulevaisuudesta ehkä vaikeammassa paikassa vuosikymmeniin.
 
Julkistettu budjettiesitys nostaa monia jo hallitusohjelmaan kirjattuja kysymyksiä uudelleen esiin. Perusturvaan saadut parannukset koetaan hyviksi, mutta riittämättömäksi köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. Töitä riittää koko hallituskaudeksi.
 
Hallituskauden töihin liittyy jatkossakin ihmisten toimeentulon parantaminen – nuorisotyöttömyyden hoitaminen muun työllisyyden kohentamisen ohella. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen selkeyttäminen ja työssä jaksamisen parantaminen kuuluvat tehtäviin.
 
Kentän terveiset koskevat hallitusneuvotteluissa kesken jääneitä asioita. Väki vaatii, että työmarkkinatuki on riippumaton puolison tuloista ja samoin, että lapsilisä on etuoikeutettu tulo toimeentulotukea laskettaessa. Näitä molempia Vasemmisto vaati ja ne ovat toteuttavissa hallituskauden aikana. Itse ohjelmassa lukee mm.: ”Selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta työmarkkinatuessa.” Katsotaan miten kirjaukset pitävät ja siirtyvät elämään?
 
Kuntauudistus puhuttaa puolesta ja vastaan. Yksi näkee: ”Kuntaliitoksissa huolehdittava ja huomioitava koko alueet ja järkevät koot ja rajat, vanhoja kuntarajoja voi myös muuttaa.” Ja toinen: ”Vastustaa suuria kuntaliitoshankkeita ettei synny suurkouluja, suurkeittiöitä, suurterveyskeskuksia.”
 
Työssäkäyntialueiden kokoiset kunnat ovat yksi vaihtoehto, mutta muitakin ratkaisuja tulee pohtia. Oleellista kuntaratkaisussa on ajatus: ”Oma kunta reunalta saakka”. Siihen voi kiteytyä kunnallisen itsehallinnon ja paikallisdemokratian ydin. Uutta kuntaa on parempi rakentaa uutena kuntana kuin vanhan kunnan jatkeena. Palvelut turvataan uuden kunnan reuna-alueita myöden – se maksaa ja siihen pitää olla valmis!
 
Joskus olisi syytä miettiä keinoja miten kehittää uutta elinkeinoelämää maaseudulle, jotta pienissäkin kylissä elämä säilyy. On kunta iso tai pieni, tulee palvelut turvata ja toimivat rakenteet. Kun kyläkouluja lakkautetaan voisi joskus miettiä, voisiko lapsia yhtälailla kuljettaa keskuksista kyläkouluihin. Pienet yhteisöt suurten kokonaisuuksien sisällä voisivat olla uutta paikallisuutta, jossa pienelläkin on paikkansa.