Kaupungin strategiset linjaukset ovat rakentumassa seuraavalle valtuustokaudelle. Sitä käytiin oikein Uumajassa hakemassa vauhtia yhteiselle ajattelulle.

Strategian, vision ja mission hakemista tehdään yleensä avoimen vuoropuhelun, luovan yhteisen ajattelun ja kirkastettujen tavoitteiden avulla. Joskus laitetaan mutkat suoriksi ja kirjataan tavoitetila mahdollisimman iskevästi ja helposti muistettavaksi.

Niiden varassa valtuutettujen pitää sitten päätöksiään osata tehdä.

Valitettavasti hyvätkin strategiat pölyttyvät välittömästi niiden valmistumisen jälkeen. Hyvä mieli omasta luovasta panoksesta häviää viimeistään siinä vaiheessa, kun arvovalinnat pitää siirtää käytäntöön ja ne törmäävät toisenlaiseen todellisuuteen.

Yleisesti ajatellaan, että kuntapolitiikkaan ei kuulu oppositiopolitiikka, koska kaikki pyrkivät kuntalaisten parhaaseen ja toimintaan kuuluu yhteinen ajatustenvaihto parhaan ratkaisun löytämiseksi.

Ongelman ollessa mahdottoman suuri haetaan myös laajaa pohjaa ratkaisun taakse – pienpuolueiden edustajat ovat tällöin tervetulleita.

Ellei ole oppositiota, ei pitäisi olla myöskään enemmistövaltaa, joka vie ratkaisut kuin ratkaisut läpi välittämättä muista näkökulmista.

Vaasan valtuusto ja erityisesti lautakuntien valtarakenteet perustuvat 41 valtuutetun enemmistövaltaan, 18 valtuutetulle jää väistämättä vähemmistöosuus. Tämä perustuu vaalitulokseen ja sen jälkeisiin teknisiin yhteistyökuvioihin.

Näin on Vaasassa toimittu vuosikymmeniä, eikä siinä ole epäselvyyttä.

Mielenkiintoista tässä valtajaossa on se, että RKP:n 18 valtuutettua tuottaa suurimpiin lautakuntiin neljä paikkaa ja ryhmä 18:n valtuutetut kolme paikkaa. RKP laskee paikkaosuutensa 41 edustajan mukaan ja ryhmä 18:n paikat lasketaan 59 edustajan mukaan. Tähän outoon laskuperustaan kokoomus ja SDP ovat suostuneet.

Näin kuntaliitosneuvotteluiden aattona RKP on halunnut osoittaa mahtiaan ja Strandin johdolla saavutettua vaalivoittoaan hakemalla mahdollisimman laajan edustuksen kaikkiin toimielimiin.

Itse olen ollut Vaasan seudun yhteistyöneuvottelukunnan jäsen kahden valtuustokauden aikana, lähinnä pienpuolueiden edustajana. Kyse on Vaasan työssäkäyntialueen kuntien yhteistyöelimestä.

Tällä kaudella RKP halusi paikan itselleen ja niinpä RKP, kokoomus ja SDP edustavat Vaasaa, muita ei tarvita. Toimielimen merkitys ei ole suuri, suurempi viesti on itse toimenpide.

Politiikka ja puolueiden intohimot astuvat esiin ja strategiassa kuvatut tavoitetilat unohtuvat vallan huumassa. Historia tuntee hyviä yksinvaltiaita, mutta vielä enemmän hirmuvaltiaita, jotka eivät kansaa halua kuulla.

Joskus valta sokaisee niin, että vain pieni lapsi näkee keisarin kulkevan ilman vaatteita.

Kun on ollut koko aikuisiän mukana politiikassa, on ehtinyt nähdä politikoinnin nurjan puolen moneen kertaan.

Joidenkin mielestä, kun on edustanut aina väärää puoluetta, on myös tullut moneen kertaan mitätöidyksi. Hyvätkin avaukset ja ajatukset torjutaan ja odotetaan, että jonkin ajan päästä joku toinen saa sen idean esittää. Näin esitys voi saada salonkikelpoisen leiman ja tulee hyväksytyksi.

Väistämättä mielessä pyörii ajatus siirtymisestä oppositioon ja jättää vastuu näille 41 valtuutetulle. Vanhan kansan tyyliin: ”Pitäkää tunkkinne.”

"Onko tämä mun kaupunki?", voi ajatella moni toiveikas kuntalainen.