Kansalaissodan aaveet nostivat päätään Vaasan kaupunginvaltuustossa alkuviikosta. Valtuustosali oli kahtia ja puuttui enää valkoiset ja punaiset nauhat käsivarsista, kiväärit tanaan ja lahtaaminen olisi alkanut.

Kaiken alku oli kaupunginhallitukselle ohi listan tuotu esitys, että ”kaupungissa järjestettäisiin yleinen juhlaliputus vuosittain 25.2. jääkäripäivän kunniaksi.” Kaupunginhallitus päätöksessään kehottaa virastoja, laitoksia, yrityksiä ja yhteisöjä sekä yksityisiä kansalaisia liputtamaan. 

Tämä onneton esitys livahti kaupunginhallituksen viimeisessä kokouksessa yksimielisesti läpi, kenenkään varsinaisesti ymmärtämättä mitä päätettiin. Tämä selvisi kun yksi sun toinen kaupunginhallituksen jäsen tunnusti valtuustossa syntinsä – minä mukaan lukien. Jopa puheenjohtajakin oli hämillään asiasta.

Tässä episodissa on useampi huolestuttava lenkki. Kaupunginjohtajan harkintakyky petti täysin. Tuoda asia listojen ohi kiireellä viimeistä kokoustaan pitävälle kaupunginhallitukselle oli enemmän tai vähemmän harkitsematon teko. Asiallahan ei ollut kiire, liputuksen peruste oli jääkäreiden 90-vuotisjuhla ja se on vasta 2008.

Esittelystä tehtävien päätösten käsittelytapa – varsinkin pöydälle jaetut listan ulkopuolelta tulevat esitykset ovat oma riskinsä. Riski on siinä, että niihin ei ehdi perehtyä eikä myöskään kuntalaisilla ole mahdollisuuksia asiaan vaikuttaa. Omaa hölmöyttä, ettei ymmärrä vastustaa. Opiksi otettavaa, tietty.

Ylimitoitettu ajatus liputtaa jääkäreille vuosittainen loukkaa suurta osaa vaasalaisia. Presidentinvaaleissa valkoinen Vaasa muuttui punaiseksi Vaasaksi ja Halonen enemmistön äänistä.

Sitä paitsi julkisista liputuksista on tarkat ohjeet ja mm. 1918 tapahtumiin liittyen toukokuun kolmas on”…kaikkien niiden muistopäivänä, jotka murrosaikana 1918 olivat kummallakin puolella uhranneet henkensä vakaumuksensa puolesta" ja silloin on liputuspäivä.

Vastuu ja harkinta on kaupunginjohtajalla ja sieltä koko vyyhti sai alkunsa. Kun vasemmisto ja vihreät lähtivät esittämään asian hylkäämistä, nosti oikeisto ja jääkäriliike päätään. 

Kokoomuksen pääjääkäri lupasi viedä idean kotikyläänsä Kortesjärvelle, jossa jo jääkärimuseo sijaitsee. Hän nostatti valkoisen Vaasan maailmankartalle ja Suomen pelastajaksi, pitäen kunnia asiana vuosittaista liputusta. Kukaan ei ollut ymmärtänyt kuinka sakean patamusta ajatuksiltaan nuori kokoomuslainen voi vielä tänään olla. Nyt tämäkin tuli selväksi.

Vastavuoroisesti vanhat veteraanit ja punaisen historian omaavat vasemmistolaiset heräsivät. Eräs valtuutettu oli joutunut lapsena todistamaan valkoisen vainon julmuuksia. Oma isä oli tapettu ja sysätty kaivamaansa hautaan. Nyt kaikki haavat olivat levällään.

Ja nykyään vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi! Historiallisesti 1918 tapahtumat ovat kuitenkin vielä niin lähellä, että niillä leikittely on vanhojen arpien repimistä. Historia pitää tuntea, sillä on omat merkkinsä nykyisyyteen ja se ohjaa vielä meidän tulevaisuuttammekin. 

Harvinainen tapahtumasarja sai päätöksen kun asia laitettiin yksimielisesti pöydälle ja sovittiin, että kaupunginhallitus harkitsee päätöksensä uudelleen. Järki voitti – uutta yleistä liputuspäivää ei Vaasaan sitten tule!

Harri Moisio
Kirjoittaja on vaasalainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen