KERTOAKO ELÄMÄNSÄ reittiä hamuilevalle ihmiselle kauhutarinoita ja pelotella hänet korjaamaan elämäntyyliään, vai antaako hänelle unelmia. Tätä olen monesti joutunut miettimään kohdatessani elämän riepottelemia nuoria tai kenet tahansa elämän poluilla harhailevan ihmisen.
Lapsille suunnatuilla kauhusaduilla hannuista ja kertuista on yleensä opetus tai varoitus. Lasta opastetaan tottelemaan vanhempiaan tai muuten voi joutua noidan pataan. Opastuksena oikealle tielle tämä voi olla aivan hyvä.
Turvallisen aikuisen kertoessa karmivia tarinoita, voidaan kurkistaa maailman pahuuteen ja ilkeiden ihmisten juoniin. Sitä maailmassa kyllä riittää eikä pahuus silmiä ummistamalla mihinkään katoa.

NIIN KUIN saduissa yleensä, olisi suotavaa, että myös kauhutarinoilla voisi olla onnellinen loppu, jossa hyvyys voittaa. Se antaa ihmisille tarkoituksen elää ja halun jakaa hyvyyttä.
Inhimillisesti parasta on joutua hyvyyden kierteeseen - anna hyvän jatkua! Jos itse olet kokenut hyvyyttä, etsi ihminen jolle sitä voit jatkaa ja toivo, että hyvyys joutuu ikuiseen velkakierteeseen ja kulkee ihmiseltä toiselle.
Miksi vain pahat teot muistetaan?

HAVAHDUIN JOULUN aikaan kuulemaan lasten lauluhetkellä tuiki tavallisen laulun sanoja: "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika. Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää." Kaikki sen varmaan osaavat. Mistähän se suomalaisten mollivoittoinen ja toisaalta riehakas elämisen tyyli on kotoisin? Sen kun biletät aikas, kyllä se synkkyys ja arki sieltä tulee. Eipä elämälle suuria ole luvattu.

Lehtihyllyiltä löytyy kohulehtiä, joissa kerrotaan kauhutarinoita elämästä, murhista ja muista kauheuksista. Kun on itse murheen murtama ja sosiaalisten ongelmien pyörteessä, saattaa olla helpottavaa kulkea lehtikojulle ja lukea kuinka joillakuilla menee vieläkin huonommin.
Televisio lataa omat panoksensa suomalaisten masennustalkoisiin. Sosiaalipornoileva Big Brother -formaatti alentaa kenet tahansa seuraamaan miten häkissä elävät ihmiset raadellaan julkisesti. Ja siitäkin tehdään satuseikkailu ja ihmispeli! Kuka kulloinkin joutuu pedon kitaan ja ulos siitä elämästä. Vain yksi on sadun kuningas tai kuningatar ja valtakunta on hänen.

JOILLEKIN ELÄMÄN arjesta muodostuu samanlainen peli - todellisuus suljetaan pois ja eletään synkkien satujen maailmassa. Tummien sävyjen värittämä elämä saa ihmisen helposti epätoivoiseksi ja masentuneeksi - valoa tunnelissa ei näy. Kun unelmat ovat kadonneet, niiden etsintä pitäisi olla ammattiauttajien ensisijainen tehtävä.
Kiire vai mikä tekee, että psykiatria ratkaisee asian turhan usein pikatapaamisilla ja lääkkeillä samalla kun lääkkeiden väärinkäyttö ja sekakäyttö on kasvava ongelma.

MENNYT TYÖSYKSY on monessa mielessä ollut levoton ja raskas. Ei yksin nuorisokodin näkökulmasta, irtiottoja tapahtuu jatkuvasti kodeissa, kouluissa ja vapaa-ajalla.
Omaa yhteisöämme kuvaamme usein mahdollisuuksien tehtaaksi. Joskus nuoren elämä kilahtaa karille ja tulevaisuuden näkymät ovat tässä ja nyt. Ei näy paljon nenää pidemmälle. Meidän tehtävämme on luoda nuorille tulevaisuus, sytyttää tähti jota kohti kulkea.
Tähtitaivas on kirjava ja elämä mahdollisuuksia täynnä. Kaikissa tapauksissa valinta on aina nuoren. Hän joko tarttuu mahdollisuuksiin tai sitten ei. Joskus kauhutarina voi herättää näkemään, mutta vain haaveet ja toiveet voivat avata siivet.
Oman elämänsä voi kukin antaa kulkea kuin kauhutarinan, jolla ei ole loppua tai tarttua mahdollisuuksiin ja luoda tarinan, joka päättyy kuin onnellinen satu. Elämän ei pidä olla "synkkää ja ikävää" joskin vain hetki täällä ollaan. Tavalliseen, onnelliseen elämäänkin kuulun karikoita.