Aikoinaan aloitin Vasemmistoliiton Kunnallisjärjestön sivuille blogin keskustelua ja ajatusten vaihtoa varten - avoimena kaikille. Aikojen myötä tuli tarve aloittaa oman blogin ylläpito - tai tarve ja tarve. Kaiketi vain halu kirjoittaa ajatuksiaan maailman turuille, terapiaa itselle ja tuskaa muille, mene tiedä. Niin, vai onko tämä jokin muoti ilmiö, joka korvaa ihmisten välittömän vuorovaikutuksen ja antaa omille ajatuksille ja ajatuksen kululle riittävän tilan. Maailma kun näyttäytyy sellaisena, että kanssakulkijoilla ei juurikaan ole aikaa kuunnelle toistensa ajatuksia. Jokaisen ajatus on maailman tärkein - siitä ärtyy kun kukaan ei sitä halua kuulla. On opittu puhumaan toistensa ohi; kuulemaan näennäisesti toista, mutta pitäen visusti kiinni siitä mitä itse ajattelee. Vuoropuhelu kääntyykin puhevirroiksi, jotka eivät kohtaa - puheensorina saattaa joskus kuulostaa jopa viisaalta, mutta se ei näytä kuitenkaan synnyttävän mitään uutta.
Tällaiselta tuntuu juuri tänään - maanantain valtuuston ja tiistain valtuustoryhmien puheenjohtajien info tilaisuuden jälkeen. Maanantain valtuuston kokous venyi yli puolen yön. Jo edellisen viikon perjantaina käytettiin yli kaksi tuntia listan läpikäyntiin, yritettiin löytää yhteisiä näkemyksiä ja rakentavia ratkaisuja kiistanalaisiin kysymyksiin. Maanantaina ennen valtuustoa vielä kerran sovittiin yhteisistä pelisäännöistä ja tavoista, joilla kokous vietäisiin jouheasti läpi kiistoista huolimatta. Sportin velka-asia oli yksi niistä. Asia piti hoitaa kahdella puheenvuorolla - ensin se jossa minä esitän, ettei lisämäärärahaa talousarvioon 2005 myönnetä, vaan velka jäädytetään pelikaudeksi 2005-2006 ja toiseksi kannatuspuheenvuoro. Siitä piti äänestää ja katsoa miten käy. Ja kävi miten kävi niin se olisi siinä.
Kun puheenjohtaja avasi pykälän ryöpsähti välittömästi ainakin 11 puheenvuoropyyntöä - äänestettiin palautuksesta ja lopulta asia laitettiin pöydälle yhdeksän valtuutetun voimin - heistä kolme on ryhmiensä puheenjohtajaa, jotka olivat sopimassa ettei näin toimita, vaan asia viedään nyt päätökseen. Miten voi poliittisiin kumppaneihin luottaa, jos sopimisen jälkeen toimii juuri päinvastoin. Ajan haaskuuta - jos on sovituista ratkaisuista eri mieltä niin sanokoot sen!

Tänään sitten otin ritolat tuosta ryhmäpuheenjohtajille suunnatusta info-tilaisuudesta. Olen yrittänyt olla sovitteleva, luova, ääneen ajattelija, joka tarjoaa ajatuksensa vilpittömästi toisten käyttöön. Tänään minulle kerrottiin etten saa aina puhua omasta alueestani (niin kuin se olisi ainut alue mistä puhun) ja etten saa kyseenalaistaa omien esimiesteni tekemisiä enkä arvostella heidän ratkaisujaan. Minä kyllä puhuin rakenteista ja siitä miten on aivan pakko tehdä rakenteellisia ratkaisuja. jotta voidaan saada riittäviä (pakollisia) säästöjä - siitähän tässä tilaisuudessa juuri oli kyse! 
Kysyin vaan, että onko ajateltu kun päällikkötason virka sosiaali-ja terveysvirastossa vapautuu ettei sitä täytettäisikään, vaan jatkettaisiin yhdistysmisen suomaa mahdollisuutta ja organisoitaisiin tehtävät edelleen toisin. Puhe on siitä, että henkilöstö on suurin yksittäinen kustannuserä jolloin vapautuvat vakanssit  täytetään harkiten. Kun suorittavan tason vakanssista on kyse niin kovin helposti se jätetään täyttämättä, vaikka on  millaisia perusteita, päällikkötason vakansseista pitäisi kyetä puhumaan yhtä avoimesti.
Taustalla oli edellisen illan valtuusto, jossa mm. yhdistettiin kaksi lukiota. Siellä kerrottiin, että hallintokulut per oppilas Vaasassa on yli 600 € kun esimerkiksi Helsingissä(kin) se on noin 300€. Samoin esillä oli aloite, jossa haluttiin selvittää Vaasan esimiesmääriä suhteessa vertailukaupunkeihin ja tietysti näiden palkkakustannuksia - siihen ei saatu vastausta, eikä sitä luvattu selvittää.
No minä häivyin kokouksesta kesken - vedin herneet nenään ja mietin mikä hitto on mut taas tähän tuonut. 1980-luvun lopulla lopetin silloisen "poliittisen uran" siksi, että politiikan epärehellisyys, kaksinaamaisuus ja valheellisuus hävittivät sen ihanteellisuuden ja vilppittömyyden johon olin kasvanut. Toisaalta se ylimielisyys millä vallassa olijat kohtelivat "niitä toisia" alkoi etoa. Mitenkähän juuri nyt tuo tunne on taas herännyt?!!!