Opiskelijapoikana sitä on mahdollisuus kuunnella viisaita naisia ja miehiä oikein yliopistossa.Oma itseriittoisuus on joskus esteenä uuden oppimiselle tai työtehtävät ovat jämähtäneet tilaan, jossa uudella tiedolla tai näkemyksellä ei ole mitään väliä, kunhan tekee niin kuin on aina tehnyt. Monissa työyhteisöissä tämä on ihan tosi.

Toisaalta myös työkiireet ja päivän rytmi syövät kaikki mehut ja oppimisen ilot. Kyse on vain päivittäisestä selviämisestä.

Samoihin aikoihin, kun Vaasan kaupunginvaltuustossa oli kaupungin sote-lausunto käsittelyssä, sain kuulla johtavien strategiakouluttajien oppia koulun penkillä. Yhtenä teemana oli erilaisten suuntausten esittely strategian perustaksi.

Paljon seasta ponnahti esiin metku. Uuden strategian rakentamisen perustana voi olla hienojen tavoitteiden, kaavioiden ja seminaarien keinoin höystetty metku.

Metkun idea on harhauttaa väki pohtimaan jotain sellaista, jota ei välttämättä tarvittaisi tai joka ei olisi nyt niin tärkeää.

Organisaatiossa saattaa olla jotain muuta, johon pitäisi pureutua, mutta ei haluta jakaa sitä kaikkien nähtäväksi. Yksi näkökulma oli, että myös sote on metku – siinä valjastetaan suuri joukko päättäjiä ja virkamieskoneistoa tekemään jotain sellaista, jota ei oikeastaan sellaisena tarvita.

Kuntaliitosselvityksetkin taitavat lopulta olla aikamoisia metkuja. Paras-hankkeesta lähtien on ajatuksia kiinnitetty erilaisiin kuntaselvityksiin, tehty liitoksia ja oltu tekemättä.

Molemmissa metkuissa päähuomio on hallinnon rakenteissa: kuka on valmistelemassa ja päättämässä yksittäisten kuntalaisten palveluista ja muista kunnan tehtävistä. Demokratia ja valta ovat karkaamassa alueen päättäjien käsistä jonnekin kauas.

Molemmissa tapauksissa ovat taustalla tietenkin taloudelliset perusteet, joilla hallinnon uudelleen organisointia perustellaan. Kyse on siis rahasta. Kansalaiset maksavat veroja, yritykset tekevät sitä ja monet muut maksut kulkevat valtion ja kuntien kassaan.

Se millainen veropolitiikka on vallalla määrittää sen oikeudenmukaisuuden. Siksi ylisuuret pääomatulot tai tulospalkat, verotuksen porsaanreiät, harmittavat tavallista kulkijaa.

Rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen – kuilun kasvu ärsyttää.

Molemmat metku-uudistukset voitaisiin ratkaista rahavirtojen uudelleen ohjauksella ja samalla voitaisiin keskittyä itse palvelujärjestelmän parantamiseen.

Kuntarajat voivat pysyä sellaisina kuin ovat, kunhan verotusoikeus kulkisi työssäkäyntikunnan mukaan. Naapurit voivat ostaa keskuskunnalta palveluita joita eivät itse kykene järjestämään. Vapaaehtoisesti voi pyrkiä keskuskunnan jäseneksi sitten kun omat eväät on syöty.

Sote-metkun voi ratkaista antamalla yliopistollisille sairaaloille erityissairaanhoidon valtiollisen tuen, keskinäisen työnjaon sekä kieltää keskinäisen kilpailun.

Jokaisella yliopistollisella sairaalalla olisi satelliittisairaalat – nykyiset keskussairaalat, joiden kehittäminen olisi niiden vastuulla.

Vielä kun saadaan perinteinen lääni puhallettua henkiin ja päästään valitsemaan veroa kantava lääninvaltuusto, niin tulisi tuo demokratiakin jotenkin kuvaan mukaan.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja