On kohtuutonta tehdä politiikkaa ihmisten hädällä, jakaa ihmisiä hyväksyttyihin ja hylättyihin, vaikka vain ihonvärinsä vuoksi. On halpaa politiikkaa laittaa köyhät tai vähävaraiset ihmiset vastakkain. Työtön suomalainen osoittaa sormella työtöntä maahanmuuttajaa.

Silmätikkuina ovat eriväriset ihmiset. Kaiken kukkuraksi vaasalainen kansanedustaja peesaa näitä ajatuksia aika ajoin lehden palstoilla ja puheissaan.

Yhtä kohtuutonta on kertoa, että sata vanhusta nostetaan pihalle hoitolaitoksista ja kertoa se vielä siten, että kuulija varmasti ymmärtää sen tapahtuvan ihan huomenna. Pitäisi kyllä ymmärtää, että ihmisiä koskevia ratkaisuja ei voi tehdä niin, että he jäisivät tyhjän päälle tai ilman hoitoa ja hoivaa kun siihen on tarve.

Tietenkin meidän vanhusten palvelu- ja hoitojärjestelmä on painottunut liiaksi kalliiseen laitoshoitoon ja täytyy olla suuntana sellaisten rakenteiden luominen joissa ihmiset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämäkin tarkoittaa ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan toiminnan kehittämistä.

Kaikki valistuneet poliitikot puoltavat puheissaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisesta. Kaikkien tulevien päättäjien pitää samalla ymmärtää, että kaikki ennaltaehkäisevä työ, jossa tuetaan ihmisten jaksamista, on työtä jolla säästetään tulevia kuluja.

Ihmisten jättäminen oman onnensa nojaan on vaarallisinta tulevaisuuden rakentamista. On helppo leikata kuluja sieltä täältä, mutta paljon vaikeampaa ymmärtää mitä ne leikkaukset tarkoittavat tulevaisuudessa.

Kansalaisten kritiikissä laitetaan sosiaali- ja terveyspalvelut yhteen vaakakuppiin ja toiseen laivanvarustamo ja ihmetellään, että on varaa ostaa laivoja ja samalla supistetaan näistä peruspalveluista.

Tarvitaanko laivaliikennettä? Sataman toimintakykyyn on satsattu miljoonia, Vaskiluodon siltaa korjataan, suunnitellaan satamatietä, logistiikkakeskusta rakennetaan ja paljon muuta. Vaikka nykyinen liikenne katkeaisi, ei se lopettaisi laivaliikennettä. Rahti kulkisi ja uusia rahtareita varmasti tulisi jo samana päivänä. Sen jälkeen ei vaan olisi enää matkustajaliikennettä.

Seudun kehitys vaatii, että tie Venäjältä Suomen poikki yli Merenkurkun aina Atlantille saakka toimii. Siinä kulkee niin tavara kuin ihmisetkin. Vaasan ei pidä jäädä pussinperäksi, siitä kärsisi alueen yrityselämä ja koko väestö. Ellei elämää ole, ei tule myöskään tuloja ja jos ei ole tuloja kuihtuu myös koko palvelujärjestelmä. Lopulta eletään vahvemman oikeudella, heikot ja köyhät jäävät omilleen.

Tästä on kyse myös kuntaliitoksissa – kyse on koko seudun yhteisestä edusta. Yksin kunnat pakertavat erilaisia hankkeita ja suunnitelmia – osin voivat olla päällekkäisiä tai muuten vain turhia. Vaasanseudun tulevaisuus riippuu nyt valittavien kuntapäättäjien viisaudesta ja kyvystä nähdä kokonaisuus.

Reilun sadantuhannen asukkaan kuntana olemme vetovoimaisia niin uusille yrityksille, ammattitaitoisille tekijöille kuin turvana myös kattavalle hyvinvointirakenteelle.