<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kumpula vastaa pohdiskeluuni Vaasa – Seinäjoki radan sähköistämisestä  (Pohjalainen 5.1-07)  ja lukee tarinaani kuin piru Raamattua. Politiikka on totista torvensoittoa ja tietysti siihen kuuluu vastapelurin virheiden etsiminen ja oman täydellisyyden korostaminen. Tässä Miapetra on ilmeisen hyvä.

Mutta, mutta – radan sähköistäminen on ainakin omassa muistissani ollut esillä niin kauan kun on ylipäänsä puhuttu rataosuuksien sähköistämisistä. Vaasan radalla olisi jo sähkö, jos vaalipiirin edustajat olisivat kyenneet yhteistuumin pitämään asiaa vireillä ja toimimaan hankkeen puolesta.

 

Tämä siitäkin huolimatta, vaikka kaikki Ratahallintokeskuksen laskelmat ja edusmiehet puheissaan ovat osuuden kannattomaksi todenneetkin. Ratahallintokeskuksen yhdessä kauhukuvassa todetaan, että Vaasa – Seinäjoki rataosuuden liikenne lopetetaan vuoteen 2030 mennessä, ellei perusradanpidon rahoitustasoa (310M€/v) nosteta.

 

Kysymys on ollut ja on edelleenkin poliittinen ja se edellyttää alueen kansanedustajien yhdenmukaista toimintaa. Tämä koskee hallitus- ja oppositiopuolueita yhtälailla. 

 

Minä en kiistä lainkaan ratayhteyden merkitystä ja olen kyllä sähköistämisen kannalla. Mutta samalla meidän kyllä pitää avata ja pohtia niitä ongelmakohtia, jotka voivat johtaa tuohon Ratahallintokeskuksen kauhukuvaan ja liikenteen lopettamiseen.

 

Vaasan rata on toki määritelty valtakunnallisesti muiden merkittävien ratojen joukkoon. Sen sähköistämisestä ei suunnitelmissa kyllä mitään puhuta. Radan suurin sallittu nopeus on 120km/h ja matkoja on enintään 0,5miljoonaa kun vertailuna mm. Seinäjoki – Tampere välillä matkojen määrä on 2 miljoonaa matkaa. Yhtenä suurena ongelmana valkeni viimeisen tasoristeysonnettomuuden jälkeen rataosuuden vartioimattomien tasoristeyksien hirmuinen määrä. 

 

Kumpulan kertoman selvityksen mukaan 7% matkustajalisäys olisi riittävä – hyvä jos näin on. Ilmeisesti näitä laskelmia ja selvityksiä on vaan useampia ja kannattavuutta tarkastellaan eri näkökulmista. Valtion tukirahoja tarvitaan joka tapauksessa ja sekin on poliittinen ratkaisu.

 

Kilpailu matkustajaryhmistä on mielestäni kuitenkin todellisuutta – jokainen tekee tahollaan töitä oman toimintansa kannattavuuden parantamiseksi. Selkeä asukasmäärän lisääntyminen, opiskelupaikkojen turvaaminen tasokkaan koulutuksen avulla, yrityksiä ja työpaikkoja ihmisille – vireä vaasanseutu saattaa olla myös sähköisen ratayhteyden pelastus.

 

Harri Moisio