Puoluevaltuusto 16.3.2013
Harri Moisio
Puoluevaltuuston puheenjohtaja

”Et sinä meitä enää äänestä kun saat torppas omaksi”, totesi Eetu Salin Koskelan Akselille piipahtaessa Pentinkulmalla agiteeraamassa. 1900-luvun alussa työläiset ja torpparit toimivat rintarinnan ja väestöä kehotettiin vetämään vaaleissa punainen viiva. Se takaisi hyvinvoinnin kansalaisille, oikeutta työläisille ja vapautuksen torppareille.

Tietoa jaettiin tietämättömälle kansalle agitaation voimin. Tietämätön ja asiassaan usein toivoton ja avuton köyhälistö lähti tuon agitaation perään ja veti sen punaisen viivan. Saatu valta perustui tietämättömyyteen, tietoisuus syntyi vasta tuosta yhteisestä saavutuksesta.

Tänä päivänä voidaan väittää, että valta perustuu edelleen tietämättömyyteen tai jopa välinpitämättömyyteen. Rinnalle vaan on tullut myös ihmisten riittävä tyytyväisyys omaan hyvinvointiinsa. Niinpä kävi myös Koskelan Akselille – kun torpparista tuli talollinen hävisi mielestä vähitellen myös punainen aate.

Työväenliikkeen järjestäytymisen historia lähtee tehdassaleihin koottujen työläisten taistelusta omien työehtojensa puolesta. Kysymys oli taloudellisesta toimeentulosta, palkoista - kyse oli inhimillisestä työajasta ja työolosuhteista. Ammatillisen työväenliikkeen solidaarisuus toisia työntekijöitä kohtaan kuuluu ammattiyhdistysliikkeen perusperiaatteisiin.

Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen työväenliikkeen yhteisten ponnistelujen tuloksena monet epäkohdat on korjattu ja rakennettu suomalaista hyvinvointivaltiota ajatuksella, että kaikista pidetään huolta.

Köyhyys, syrjäytyminen – ihmisten jakautuminen yhä räikeämmin rikkaisiin ja köyhiin, ei yksistään laita ketään liikkeelle. Kyllä ihmisten pitää tiedostaa oma asemansa ja roolinsa yhteiskunnan rattaissa ja täytyy olla tietoisuus epäkohdista joiden korjaamiseen tarttua.

Kyse on ihmisten toimeentulosta, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä ja kansallisvaltion tulevaisuudesta. Nytkin olemme osallistumassa eurooppalaisten pankkien pelastusoperaatioon. Rahan valta on niin voimakas, että se horjuttaa kansallisvaltioiden hallituksia. Tästä kaikesta kärsii jokaisen maan työläiset ja vähempiosaiset kansalaiset.

On helppo olla solidaarinen muiden maiden työtätekeville, solidaarisuus pankeille ja rahavallalle alkaa vähitellen loppua.

Yhteiskunnan hyvinvoinnin mittari on kuinka se huolehtii kaikkein huono-osaisimmista kansalaisistaan. Kunnallispolitiikassa Vasemmiston tavoitteena on, että kaikkien oikeus palveluihin turvataan ilman syrjintää. Jokaisella kuntalaisella tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa kehittymiseen kohti tasa-arvoista ja reilua kuntaa. Osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon on demokratian ydin.

Onnistumiset ja saavutukset hallituksessa tai yksittäisissä kunnissa eivät silti riitä - tänä päivänä kysymys pitää olla tulevaisuuden yhteiskunnan visioista. Ihminen tarvitsee unelmia – erityisesti vasemmisto tarvitsee haaveita, kuvia paremmasta huomisesta. Sellainen yhteiskunta, jossa ei enää olekaan eriarvoisuutta – yhteiskunta joka ei salli toisen ihmisen riistoa ja alistamista toisen kustannuksella.

Siinä sitä meille haastetta kun yksilöt pyritään asettamaan toisiaan vastaan ja syntyvät yhteiskuntakriittiset ryhmät tai ajatukset halutaan marginalisoida. Monet ihmiset eivät oikeasti tiedä tai välitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu tai miten sen ilmiöihin voisi tai pitäisi vaikuttaa. Samalla kun globaali talous keskittyy, pyritään ihmiset hajaannuttamaan yksilöiksi tai marginaaliryhmiksi.

Eriytyminen vain omien asioidensa hoitajaksi johtaa helposti välinpitämättömyyteen muiden asioista ja siten tietämättömyyteen yhteisistä eduista. Tätä tietämättömyyttä poliittinen populismi käyttää häikäilemättömästi hyväkseen. Se on myös perussuomalaisten menestyksen takana, aitoa vastausta tulevaisuudesta ei ole, mutta haastavilla kysymyksillä hämmennetään poliittista kenttää ja asioita yksinkertaistetaan. 

Vasemmiston suurin haaste on luoda tietoisuutta ja välttyä populismilta, vaikka asioita voi sanoa suoraan ja kipeästi. Yhteiskunnallinen muutos voi tapahtua vain ja ainoastaan asemastaan ja roolistaan tietoisten ihmisten kautta.

Punavihreän asiakirjan merkitys luoda aito tavoiteltava utopia, visio tulevaisuudesta on suuri. Kysymys kuuluu miten luodaan uskottava kuva tulevaisuudesta – sellainen jossa luonnon tasapaino on turvattu, ihmisten toimeentulo on taattu ja mielekäs työ ja tekeminen on uuden luovan ihmisen tulevaisuutta.

Tekninen edistys, automaatio mahdollistaa ihmisten vapauttamisen pakkotahtisesta työstä. Aidosti tavoitteena pitäisi olla vapaus toteuttaa itseään ja antaa yhteiskunnalle kaiken sen mitä osaa ja taitaa – yhteiskunnalta odotetaan vastausta siihen, että se takaa ihmisten oikeudenmukaisen ja turvallisen elämän sekä vakaan toimeentulon.