Suurimpien ryhmien sopimuksilla ja perussuomalaisten suopealla tuella kaupunkia on rakennettu. Vasemmiston ja vihreiden monet perustellut ehdotukset on vuosien saatossa vähin elkein tylysti torjuttu. Aitoa vuoropuhelua ei ole aikaansaatu, eikä sitä ole edes haluttu.

Valta on jaettu vaaleissa ja voittajat sitä häikäilemättömästi käyttävät ja kantavat tietenkin siitä vastuunsa.

Kuntapolitiikassa ei yleensä puhuta oppositiosta, koska kaikki poliittiset ryhmät ovat suhteellisilla osuuksillaan mukana valmistelevissa ja päättävissä elimissä.

Silti valtuusto voi edustaa sitä poliittista valtarakennetta, jossa syntyy selkeä enemmistö–vähemmistö asetelma. Enemmistö laatii sopimuksen, jota ryhmäpäätöksillä noudatetaan sokeasti asiassa kuin asiassa. Oman järjen käyttöä ei sallita.

Vuoden 2016 talousarviokeskustelussa poliittiset jakolinjat menivät uusiksi. Myös tekniset vaaliliitot ovat natisseet menneen vuoden aikana tämän tästä.

Kokoomus ja RKP liittoutuivat omien tarkoitusperiensä kautta perussuomalaisten kanssa ja halusivat nöyryyttää erityisesti demareita. SDP ilmoitti olevansa veronkorotuksen kannalla. Siksi se hylättiin liittoumasta.

Valtuusto on menettänyt sen arvon joka sille kuuluu. Siellä ei enää pohdita, miten jokin kuntalaisia koskeva hanke, palvelu tai toiminta olisi viisainta toteuttaa. Kaikki tämä pohdinta on pitänyt tehdä virkamiesvalmistelussa, lautakunnissa ja hallituksessa.

Hallitustyöskentelyssä voi vielä vaikuttaa ja saada muutoksia, mutta rintamalinjat ovat usein jo tuolloin näkyvissä.

Sokeasti ryhmäpäätöksistä kiinni pitäminen kadottaa yksittäisen valtuutetun osaamisen, näkemyksen, joskus jopa syvimmät arvot. Vasemmistossa on ryhmäpäätöksistä luovuttu. Jokaisen näkemystä kunnioitetaan – joskus ollaan ihan aidosti eri mieltä.

Enemmistödiktatuurin käsite kumpuaa tästä ristiriidasta. Valtuutettujen tulee olla kuntalaisten edun valvojia ja jokaisella pitää olla oikeasti mahdollisuus olla omaa mieltään asiasta kuin asiasta.

Tiettyihin arvoihin ja periaatteisiin rakentuvat puolueet voivat luottaa jäseniinsä, että kyseiset arvot näkyvät myös päätöksenteossa. Yhtälailla äänestäjien tulee voida luottaa valtuutettuihin, jotta he edustavat niitä arvoja, joita vaalien alla lupaavat.

Valtuusto on saamassa kuvottavan vastakkainasettelun ratkaistavakseen. Toteuttaako koulujen lakkauttaminen muutaman kymppitonnin vuoksi ja samalla myöntää miljoonia stadionin kehittämiseen, Wasa stationin alullepanoon, laivakauppaan ja sataman kehittämiseen.

Kuntalaisten hyvinvointi voi perustua vain olemassa oleviin palveluihin, ei juhlapuheiden varaan. On ristiriitaista kuulla hienoista visioista ja tulevaisuuden Vaasasta, kun samalla puuhataan koulujen lakkauttamisia tai palveluiden karsimista. Hoidetaan ihmisten asiat ensin, vasta sitten on varaa kulkea kohti visioita.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalaisen nuorisokodin johtaja