Hei, sinä punatakkinen siellä! Niin, ja sinä sinipipoinen, pitää pysyä aidan tällä puolella. Näin nimettömästi päiväkodin työntekijä joutuu ohjaamaan lapsia, tilanteessa jossa on tuuraamassa vieraassa lapsiryhmässä. Siis isossa päiväkodissa. Jos hoidettavien lasten määrä on lähemmäs sata, on samassa päiväkodissa, toisella osastolla työskentelevän hoitajan mahdoton tuntea lapsia nimeltä.

Pienessä päiväkodissa lasten määrät pysyvät kohtuullisina, kaikkien kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Silloin puhuttelukutsut sanotaan lasten nimillä.

Hoitajat tuntevat kaikki lapset, tietävät heidän vanhempansa ja ennen kaikkea, myös lapset tietävät hoitajien nimet.

Vaasa on niittänyt valtakunnallista mainetta laadukkaalla päivähoidolla. Saanut siitä palkintoja, toiminnasta on oltu kiinnostuneita ja siitä on saanut käydä kuka kulloinkin kertomassa.

Itse olen saanut tehdä 1990-luvun puolivälissä selvitystä vaasalaisesta päivähoidosta. Kyselyn tuloksena oli vanhempien ja päiväkotityöntekijöiden hämmentävä yksituumaisuus hoidon laadukkuudesta.

Vanhemmat antoivat melkein nolostuttavan hyvän arvion päiväkotien toiminnasta ja hoidon tasosta. Työntekijät olivat työolosuhteisiin, ilmapiiriin ja tehtävän mielekkyyteen erityisen tyytyväisiä ja innokkaita.

Lasten päivähoidon vaihtoehtoja oli hyvin tarjolla: oli perhepäivähoitoa, ryhmiksiä tarpeen mukaan, sopivan kokoisia päiväkoteja. Silloin elettiin 1990-luvun laman aikoja, silti kehittämisen ilmapiiri vallitsi.

Näihin päiviin tultaessa on Vaasassa tietenkin tapahtunut paljon. Lasten määrät ovat räjähtäneet käsiin ja päivähoitoryhmiä on jouduttu perustamaan epäkäytännöllisiin ja kalliisiin kerrostalo- tai rivitaloasuntoihin. Kaiken tämän piti olla väliaikaista ja niiden purkaminen on perusteltua.

Samaan aikaan saatiin kotihoidon kuntalisä toteutettua vaasalaisena sovelluksena. Se antoi mahdollisuuden pienten lasten kotona hoitamiselle.

Alle kolmivuotiaiden lasten kiinnittyminen ryhmään ei ole ajankohtaista, leikit ovat lähinnä omia juttuja eikä niitä osata jakaa toisen kanssa. Lapsen kehityksen kannalta paras paikka on koti tai perhepäivähoidon kaltaiset ratkaisut, joissa lapsiryhmä pysyy riittävän pienenä.

Perhepäivähoitajien määrä on radikaalisti laskenut Vaasassa. Moneen kertaan on perätty keinoja uusien perhepäivähoitajien rekrytoimiseksi. Palkkaa ja työehtoja on yritetty parantaa, mutta varsinaista tiedotus- ja innostusmarkkinointia en ole nähnyt.

Hieman kateellisena kuuntelin Kokkolan kaupungin kampanjointia perhepäivähoitajien palkkaamiseksi. Siellä asia oli ymmärretty ja saatu lukuisia uusia koulutettuja äitejä jatkamaan oman lapsen kotona hoitamista perhepäivähoitajan roolissa.

Vaasassa on päädytty rakentamaan lapsitehtaita. Erityispalvelut, vuoropäivähoito keskitettiin ja toimivan pienen päiväkodin vuorohoito lopetettiin.

Kun pienen, hallittavissa olevan päiväkodin rikkaus on siinä, että kaikki tuntevat toisensa nimeltä, niin myös ketjutus pienten osastolta isompien osastolle ja eskariin on selkeä vahvuus. Lisäksi sisarusten kulkeminen samaa reittiä tuntuu oikealta. Vielä kun siihen saadaan reitti lähikouluun.

Jossain asuu ihmeellinen pedagoginen ja kasvatuksellinen viisaus, joka kaiken tämän on valmis rikkomaan vai onko?

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja