Niin eilisen herneilyn jälkeen siirryin Kotirannan työväentalolle - Suvi-Anne Siimes oli vierailulla Vaasassa. Paljon ollaan keskuudessamme puhuttu, että väki ei osaa kulkea työväentalolle - vaan nyt osasi. Paikalla oli yli sata henkeä ja vieraita lähialueelta, mutta myös Kokkolasta että Pietarsaaresta. Sain välitettyä Suvi-Annelle viestin Vaasalle tärkeiden hankkeiden eteenpäinviemiseksi - Sepänkylän ohitustie sekä Vaasan radan sähköistäminen.
Suvi-Anne on yleensä sanojensa mittainen ja hän lupasi asiat viedä omille edustajillemme etteivät nyt sitten olisi ainakaan asioiden jarruna. Paikalla oli muuten eräs nuori, jonka terveiset Suvi-Anne oli luvannut viedä Tarja Haloselle. Halonen oli lähettänyt pyydetyn nimmarin, joten heiden tapaaminen oli nyt mieluisa - on hienoa olla ryhdikäs ja sanojensa takana, uusia tapaamisia ei silloin tarvitse kaihtaa. Eilisestä jäi siten kuitenkin ihan hyvä mieli ennen maatamenoa.
Tämä päivä ja lastenkodin arki pysäyttää raadollisuudellaan aina maan pinnalle. Tuntuu hyvältä, että osataan auttaa, tuntuu pahalta kun ei pysty ja kun ei tule ymmärretyksi - ei niinkään lasten vaan pikemminkin talon ulkopuolisten ammattilaisten. Kunpa joskus näkisin sen hetken, että ihmisen auttaminen olisi kokonaisvaltaista työtä, jossa sitä ymmärrystä oikeasti haettaisiin eri näkökulmista ja päädyttäisiin aikuisten (ammattilaisten) oikeisiin ratkaisuihin - vielä näin yli kahdenkymmenenvuoden lastensuojeukokemuksen jälkeen.
Tänään, tai oikeastaan jo eillen tuli jonkinlainen mitta täyteen.  Toivottavasti löydän itsestäni voimia hakea ja päästä hetkeksi pois ja antaa asioiden tapahtua ilman minua. Itseriittoisuus jaksamisessa kestää kuitenkin enää vain pätkittäin - meillä on hieno työporukka ja se auttaa arjessa. Se työ ja tekeminen, joka meidän tekijöiden mielestä on arvokasta ja korvaamatonta ei saa vastakaikua johdon taholta. Meidän tekemistä ei ymmärretä ei tunneta ei tiedetä ei haluta tai välitetä tietää. On vain yksi reitti - on väistyttävä,. jotta jaksaisi ja selviäisi edes vielä hetken ja annettava kaiken tapahtua niin kuin HE sen haluavat tapahtuvan.
Illalla oli vielä vapaa-ajan lautakunnan kokous - edessä säästämistä ja alasajoa, urheilevan nuorison ja liikkuvien ihmisten tulevaisuus ei näytä hyvältä - edessä on alasajoa ja kyse on siitä kuka sammuttaa valot kun kaikki toiminta loppuu??
Illan valopilkku oli vielä tyttöjen futistreenit pimenevässä illassa - Ruutikellarintien kenttä on hyvässä kunnossa ja siellä on valot - valoista vain kolme enää palaa, joten miten lähellä tuo viimeisen valon sammuttaminen onkaan. Nyt on jo iltamyöhä -Viiking lotto meni taas ohi, uutisia tulee ja menee. Päivi ja kissat jo nukkuu, ja minä valvon ja ihmettelen huomista päivää.