Yrittäjyys on Pohjanmaan yksi yleisimmistä viesteistä jota näiltä lakeuksilta on haluttu muulle Suomelle kertoa. Yrittäjyyskasvatus on lähtenyt ajatuksena ja oppiaineena muualle Suomeen, monissa oppilaitoksissa ympäri Suomea sitä jo toteutetaankin. Onko yrittäjyys yhteiskunnan pelastus? Vai onko se yksi nykyajan orjatyön muoto?

Itsensä työllistäjien ja pienyrittäjyyden arki iskee vasten kasvoja vaalikentillä. Yrittäjätahot kertovat että työllistävien yritysten määrä ei ole juurikaan kasvanut vuosien saatossa. Yrittäjyyden kasvu näkyy erityisesti pienten tai erityisesti itsensä työllistävien yritysten kasvuna. 

Vaalikentillä kuulee hurjia tarinoita. Itsensä työllistävä rakennusmies, ammattilainen remonttihommissa oli työn tuoksinassa sairastunut, pallolaajennus oli tehty jotta sydän jaksaa toimia. Sairauslomaa ja sairaalahoitoa olisi tarvittu, mutta saatu kattourakka pakotti lähtemään töihin. Sairaalasta pääsee ennen aikojaan jos kuittaa itsensä ulos omalla vastuullaan.

 

Ihmiset tekevät töitä oman terveytensä uhalla. Jopa pitkän työuran yrittäjänä tehneet saattavat huomata eläkeiän saavutettuaan, että kaikki tehdyt vuodet ovat haihtuneet ilmaan. Eräs yrittäjä totesi, että nykypäivän itsensä työllistävä tai perheensä työllistävä yrittäjä on varsinainen valtion orjatyöntekijä.  

Uskollisesti maksetaan oma osuus verotuksesta – arvonlisäverot maksetaan tunnollisesti valtiolle kuukausittain, omat eläkemaksut ja muut pakolliset maksut oman tulevaisuuden varalle. Vuosien maksut tuottavat kuitenkin olemattoman sosiaaliturvan ja eläketason. Yrittäjänä, valtion orjatyöntekijänä saatat jäädä selvästi alle yleisen perusturvan.

 

Itsensä työllistäjä ihminen on myös itsensä ruoskija – töitä tehdään sairaana, kaikki valveillaolo pyöriin ”firman” ympärillä. Työaikalakeja rikotaan ja työpäivät saattavat venyä, lomia ei pidetä ja, jos vielä jää maksamatta omat sosiaaliturvamaksut niin se vähäinenkin turva sairastuessa on pois. Ihmiset ajavat itsensä loppuun ennen aikojaan – urakoista on pidettävä kiinni, työn laatu pitää olla aina parasta, väsyneenäkin joudut laittamaan parastasi jos aioit uralla edetä. Pian elämässä ei ole enää mitään muuta kuin työ.   

Verotuksen osalta suomalaisessa yrityspolitiikassa korostetaan yleensä pääomavaltaisia aloja ja pääomatulojen nostamista. Yrittäjien verotusta tulee kuitenkin uudistaa niin, että pienituloisten yrittäjien toimeentuloa parannetaan. Vasemmistoliitto vaatii myös yrittäjille, kuten palkansaajille, verotuksen alarajan nostamista 10 000 euroon. Tällöin itsensä työllistävät pienyrittäjät voivat paremmin hankkia itselleen ainakin minimitoimentulon.

 

Vasemmiston joitakin keskeisiä vaatimuksia ovat mm.:

• Alle 10 000 euron vuositulojen pitää olla verottomia kaikille itsensä työllistävistä palkan- ja etuisuuksien saajiin kunnallisverotuksessa tehtävää perusvähennystä nostamalla.

• Pääomatuloja tulee verottaa progressiivisesti osana tuloverotusta.

• Arvonlisäveron kokonaistasoa ei pidä nostaa.

Mielestäni SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen tulisi ottaa nämä itsensä työllistäjät siipiensä suojaa. Parhaiten heidän asemaan ajaisi oma itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien liitto. Monet työehtoihin, sosiaalietuuksiin, vanhempainvapaisiin, lomiin liittyvät epäkohdat saisivat taakseen joukkovoimaa, vain yhteisessä rintamassa myös pienyrittäjien ja itsensä työllistäjien asiat tulee korjattua.

 

Monet pienyrittäjät ovat oikeastaan pakotettuja yrittäjäuralle, kun et pääse eläkeputkeen ja työikää on jäljellä, mutta ei tahdo enää kelvata työnantajille, vaikka olet kuinka hyvä ammattilainen. Tämä taitaa olla monen 50-57 vuotiaan tehdastyöläisen kohtalo – olla työttömänä, tehdä kesätöitä entisessä työpaikassasi tai ryhtyä yrittäjäksi.  

Vielä jaksetaan puhua työiän pidentämisestä ja eläkeputkien poistamisesta, eläkeiän alarajan nostamisesta, kun jatkuvasti ulos kirjoitetaan ammattilaisia tehdassaleista. Huolehditaan ensin tämän osaavan työväen työllistämisestä tai uudelleen kouluttamisesta ja säilytetään työsuhteet. Tämä olisi työnantajien yhteiskunnallista vastuuta, huolehtia väestään loppuun asti. Vasta kun suuret vientiyritykset kantavat vastuunsa ihmisten työllistämisestä, kouluttamisesta, voidaan puhua hyvinvointiyhteiskunnasta.

 

Vaalikenttien terveisiä meillä ehdokkailla on varmaan monia muitakin kuin nämä tässä esiin nostetut. Jatketaan vuoropuhelua ihmisten kanssa, ollaan avoimia erilaisille mielipiteille ja tehdään tästä vaalien loppumetreistä todellinen valtaväylä kohti vaalivoittoa.   

Harri Moisio
Vasemmistoliiton
puoluevaltuuston puheenjohtaja
Pohjanmaan Vasemmiston piirikokous 3.4.2011
Kotirannan työväentalo, Vaasa