Kaupungin säästökuuri on meneillään ja rakenteellisten uudistusten hakeminen on ollut yksi mantra, jota on hoettu nyt kuten kaikkina muinakin vuosina talouden tasapainoa haettaessa.

Vuonna 2005 aloitin kaupunginhallituksessa, silloinkin oli tarve säästää. Asiat jäivät pääosin puheen tasolle, kun yhteisöverojen ja muiden onnellisten sattumien vyyhti kulki yli kaupungin, talous elpyi, ei niinkään meidän toimesta, vaan meistä huolimatta.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana hyvien vuosien kakku on syöty. Yhteisövero ei tule meitä lähiaikoina pelastamaan, vaikka verotulot muuten ovat kasvamassa.

Monia ihmisille tärkeitä palveluita on kyetty kehittämään, monia sellaisiakin, jotka menoista huolimatta ovat estäneet velkataakan kasvua toisaalla. Näitä yhteyksiä ei vaan osata nähdä.

Vaasassa on pidetty monista vapaaehtoisista lapsia ja lapsiperheitä koskevista palveluista kiinni huonoinakin aikoina. Näillä perheiden jaksamista tukevilla toimilla on ennalta ehkäisty monia kriisiytymisiä. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä on vaikea näyttää toteen, kun sitä vaihtoehtoa ei tässä rinnalla ole esittää. Muualta saadut kokemukset tai tutkimukset eivät tahdo vakuuttaa riittävästi.

Päättäjien ja virkamiesten suuri enemmistö näkee asiat vain rahan näkökulmasta. Insinööri- ja taloustieteelle ihmisten kärsimykset ovat vain heikkoa tuuria tai putoajien oma vika. Sivistyksen, koulutuksen, sosiaali- ja terveystoimen pehmeitä arvoja on paha mennä rahaksi muuntamaan, ne muuntuvat siksi vasta niiden epäonnistuttua. Silloin on jo myöhäistä.

Vain aidot rakenteelliset muutokset ja uudenlaiset tavat tuottaa ihmisille tärkeät, niin lakiin kuin hyviin käytäntöihin perustuvat, palvelut, voivat ratkaista kuntatalouden ongelmat. Useissa näiden vuosien aikoina käydyissä rakenteellisia uudistuksia koskevissa avauksissa on päästy vain raapaisemaan pintaa. Haavoitettu pinta on pian laastaroitu jollain selityksillä, ja sitten jatketaan entiseen tahtiin.

Nyt talouden tasapainotusta tehdään sahaamalla oksaa jolla istutaan. Kaupungin taloushallinto on päättäjien tuella rakentanut sellaisen sisäisten vuokrien järjestelmän, joka halvaannuttaa monet toimijat. Prosenttiosuus, joka kohdistuu yksikön käyttömenoihin, on näin moninkertainen ja se kohdistuu oikeisiin toimintakuluihin. Siksi sisäiset vuokrat pitää putsata ensin pois ja vasta sitten hakea säästöjä oikeista kuluista ja menoista – etsiä uusia tapoja tehdä asioita toisin.

Säästöjen mahdottomuus perustuu kaupungin sisäiseen rahansiirtoon taskusta toiseen. Kirjastojen tai koulujen lakkauttaminen ei meitä tästä kriisistä pelasta. Tilat, tavarat ja ihmiset kun kuitenkin jäävät, kulujen jakaantuessa sisäisesti toki toisin.

Toimintoja osataan lopettaa, omaisuutta myydä, mutta rakenteita ei osata tässä koneistossa keventää tai muuttaa. Jokainen suojelee omaa reviiriään laput ohimoilla, näkemättä kokonaisuutta tai jokainen näkee oman kokonaisuutensa ja ne eivät keskustele keskenään.

Pienet hallinnot näkevät asiat pienesti ja isot näkevät vain pienten hallintojen sekamelskan eivätkä löydä keinoja ehjään näkemiseen ja tekemiseen.

Ratkaisu on kokonaisvaltainen ihmisten ja asioiden kohtaaminen ja raja-aitojen kaataminen hallintokuntien sisällä ja välillä.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja