Jokainen on varmaan joutunut joskus esiintyväksi taiteilijaksi. Omat varhaiset muistot ajoittuvat kansakouluun, jolloin olen ollut ainakin loikkiva pupujussi, kuperkeikkoja tekevä tonttu, jolla oli liian pienet sukkahousut, tähteä pyörittävä itämaan tietäjä. Isompana jossain joulunäytelmässä olin enkeli, joka ilmoitti suuresta ilosta. Tuolloin lennähdin näyttämölle köyden varassa ja aidosti hämmästytin paikalliset paimenet ja lampaat.

Merkittävin teatterilavalla tapahtunut esitys oli roolisuoritus Koneenmurskaajat näytelmässä, jossa roolihahmoni James oli koneensärkijöiden ykköskaartia.

Näytelmä ajoittui Englannin teollistumisvaiheeseen ja kertoi ajasta kun kehruukone Jenny tuli tehtaisiin ja vei satojen työt mennessään. Tuolloin työläiset liittoutuivat ja päättivät murskata nuo viheliäiset koneet, jotka veivät heiltä työn ja leivän pöydästä.

Roolihahmoni hyökkäsi kehruukonetta vastaan ja joutui sen syövereihin. Niinpä esitin ruumista näytöksen loppuun.

Koneet veivät voiton ihmisistä, koneet edustivat kehityksen uutta suuntaa ja moninkertaistivat tehtaanomistajien voitot. Tuolloin työläiset asetettiin ensimmäisiä kertoja pelkäämään kehitystä, koska kehitys johti työttömyyteen ja köyhyyteen.

Onko tuosta teollistumisen alkuvaiheesta mikään muuttunut?

Kehitys kehittyy ja edelleen se tuottaa omistajilleen aina sen verran enemmän voittoa kun voidaan vähentää tekeviä käsiä, ihmistyövoimaa. Työn tuottavuus silti kasvaa ja rikkaudet kasaantuvat yhä harvempien kasvottomien omistajien kitaan.

Hyvinvointivaltiossa kaikkien tulee osallistua taloudellisiin talkoisiin, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen sekä sivistyksen ylläpitämiseen. Verotuksen ja maksujen kautta siihen osallistuvat kaikki palkkatyöläiset ja tehtaiden tai muiden yritysten omistajat. Jotkut pyrkivät luistamaan tästä vastuusta siirtymällä verovapaille alueille tai hyötyvät harmaasta taloudesta.

Työvoimakustannukset ovat suurin menoerä yrityksissä. Jos löytyy tekninen ratkaisu, jolla henkilöstöä voidaan vähentää, se tehdään. Pienet yt-neuvonpidot ja osa väestä laitetaan pihalle. Yritys säästää kulujaan ja yksilö menettää ansiotyönsä.

Eletään aikaa jolloin tätä hyvinvointivaltiota ollaan kuristamassa ja vastuu kunkin elämästä ja tulevaisuudesta sysätään yhä raaemmin itse kullekin, vaikka mahdollisuudet ovat yhä kapeammat.

Sosiaaliturva on yksi väline tasata yhteiskunnan rikkauksia, auttaa niitä kansalaisia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet työelämän ulkopuolelle.

Tavallista, vaatimatonta elämää varten on ajateltu, että ihminen voisi selvitä alle tuhannella eurolla kuukaudessa.

Tuntemattoman Lahtinen sen taisi todeta, että kyllä herrat ne kaloriat on laskeneet, että sillä kyllä selviää.

On toki taitureita jotka selviävät, mutta selviääkö oikeasti? Kurjaksi ja kapeaksi se elämän tekee, sen nyt pitäisi jokaisen järkiolennon nähdä.

Yhteiskuntarauhan kannalta olisi syytä olla avarakätisempi ja turvata myös kaikkien vähävaraisempienkin kansalaisten terveys, hyvinvointi ja sivistys sekä mahdollisuus nauttia rikkaan yhteiskunnan saavuttamista eduista, jotta koneensärkijöiden aika olisi aidosti ohi.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja