Olen vuodesta 2003 alkaen ollut tässä Vaasan kaupungissa mukana kaikissa vaaleissa tavalla tai toisella, ehdolla tai mukana tukijoukoissa. Näiden vuoden 2025 vaalien alla olen kohdannut ilmiöitä, jotka aiheuttavat ihmetystä ja kummastusta.

Kaikissa vaaleissa on tori ollut puolueiden telttojen ja nyt viimevuosina vaalimökkien miehittämä. Teltoille ja mökeille tuodaan ja viedään tavaraa ja vaalimateriaalia, autoja on parkkeerattu telttojen ja mökkien ympärille, joku oikein iso puolue tuli kerran oikein linja-autolla ja asettui parkkiin keskelle toria. Tämä on ollut käytäntö viimeiset reilu 20 vuotta.

Vaan ei enää. Kävin viemässä vaalimökille ehdokkaiden vaalikortteja ja muuta materiaalia ja samalla hakemassa jaettavaa myös itselle. Samalla pidimme pientä palaveria viereisessä kahvilassa. Niinpä paikalle saapuivat pysäköintivalvojat ja ryhtyivät kirjoittamaan minulle sakkoja – tori ei ole pysäköintipaikka. Ei tietenkään normiaikana, vain silloin kun torilla on jokin erityinen tapahtuma, jolloin ajoneuvoja sinne on aina asettunut.

Pari päivää ennen vaalimökkien sijoittamista tori oli täynnä erilaista ajoneuvoa, oli sotilasajoneuvoja, muita puolustus ja pelastuslaitoksen koneistoa, autoja telttojen vieressä – vaan ei näkynyt pysäköinninvalvojia liputtamassa torille pysäköityneitä ajoneuvoja.

Oma kokemus oli vielä jotenkin nöyryyttävä. Kun protestoin valvojien toimintaa, niin toteamus oli kyynisesti vain se, että sakotetaan vain, kun ollaan töissä. Toinen heistä kävi vielä ottamassa valokuvan todisteeksi protestoijasta mökin seinältä. Kuva vaan ei ollut minun, joten nyt on väärä rosvo kuvattuna.

Näiden vaalien alla on luotu myös uutta kulttuuri kaupungin ja hyvinvointialueen toimesta. On keksitty vaalirauha, joka tarkoittaa, että kaupungin viranhaltijat eivät voi järjestää eivätkä voi osallistua puolueiden järjestämiin vaalitilaisuuksiin. Kirjaston päivä oli 19.3 ja yli sadassa kirjastossa järjestettiin kirjoihin, lukutaitoon liittyviä tilaisuuksia – näin Vaasassakin, mutta se peruttiin vaalirauhaan vedoten. Saman aikaisesti Seinäjoen kirjastossa oli kaikkien puolueiden vaalipaneeli. Seinäjoella toteutettiin sellainenkin tapahtuma, jossa kaupunginjohtaja oli johtamassa puolueiden vaalipaneelia.  

Samanlaisia linjanvetoja on toteutettu myös hyvinvointialueella. Eri palvelusektoreista vastaavia johtajia ja johtajien alaisia johtajia ei saa häiritä eikä kutsua vaalikeskusteluihin – tai voi kutsua, mutta eivät saa osallistua näihin tilaisuuksiin.

Vaalirauhamääräystä hämmentää tietenkin se, että melkoinen määrä kaupungin virkamiehiä ja hyvinvointialueen toimijoita on ehdokkaana. Miten tätä veteen piirrettyä rajaa nyt sitten valvotaan? Voidaanko heitä sitten käyttää paneeleissa oman alansa siantuntijoina, mutta ei heitä, jotka eivät ole ehdokkaana?

Osallisuus, osallistaminen, vuoropuhelu virkamiesten, päättäjien ja kuntalaisten välillä on kyllä kuulunut kaupungin strategisiin toimiin, mutta nyt yhteydet on vaalirauhan nimissä haluttu katkaista tyystin. Mikä on parempi tapa luoda yhteyksiä kansalaisiin ja tuleviin päättäjiin kuin olla mukana kuulemassa ja kommentoimassa ihmisten ajatuksia kaupungin kehittämisen haasteista?

Olihan tässä tietenkin se poikkeus – kun osallistujien joukossa on joku puolueen puheenjohtaja, ministeri tai muu merkittävä henkilö, silloin kaupungin johtokin voi osallistua.

Vaaliterveisin

Harri Moisio (vas)
Alue- ja kuntavaaliehdokas

”…ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.” Näin päättyi Honkajoen iltarukous sodan jo kääntyessä loppupuolelle, Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Viime vuosina kiihkeästi päätään nostanut militaristinen ajattelu on muokannut kansakuntaa uudelleen mahtipontiseen uhoiluun, jossa päät lopultakin taas kolisevat Karjalan ja ties missä männyissä.

Vasemmistoliitto vaihtoi juuri puheenjohtajaa ja siinä yhteydessä I-P:n päätoimitus (21.10) ryhtyi kampanjoimaan Vasemmistoliiton linjauksia vastaan syyttämällä puoluetta ideologisesta puhdasoppisuudesta, kun se ainoana puolueena puolustaa rauhaa myös Nato Suomessa.

Natoon liittymisen yhteydessä vannotettiin, että Suomeen ei tule tukikohtia, ei jenkkien maastoautoja kylien raiteille, ei asevarastoja, eikä varsinkaan ydinaseita. Nyt I-P:n päätoimitus antaisi luvan vaikka mille varustelulle: ”Osallistumme ydinaseharjoituksiin, sallimme ydinaseiden kuljettamisen Suomen kautta ja jopa niiden sijoittamisen maaperällemme, mikäli arvioimme toimenpiteiden korottavan kynnystä hyökätä kimppuumme.” Järisyttävää puhetta.

Suurin globaalin sodan uhka tulee siitä, että kansakunnat kilpavarustelevat keskenään aserintamalla. Uhka syntyy siitä, että naapurin uhka on meidän uhkaamme suurempi. Kaikkien sotien takana on raha. Varustelu maksaa, veronmaksajat ostavat meilläkin aseet, tykit, pommit ja kaikki muut tuholaitteet. Varustaa ihmisjoukon nuoria miehiä ja naisia valmiuteen ryhtyä tappamaan ja tulla tapetuksi. Siinä rinnalla myös me muut, veronmaksajat, kansalaiset, siviilit, lapset, vanhukset jäämme odottamaan tällaisen globaalin vouhottamisen lopputulosta. Pommi omaan lähiöön ja henki pois.

Kaikki menneet sodat, jotka ovat vielä muistissa tai historian kirjoista luettavissa, ovat olleet monella tapaa ihmiskunnan tavallisia kulkijoita tuhoavia. Sama kulunkaari on myös nykyisissä sodissa, tuhansia siviilejä on kuollut niin Gazassa kuin Ukrainassakin. Kaikkialla missä ohjukset ja droonit lentelevät minne tahansa, kukaan ei ole turvassa.

Aseiden tuotanto ei millään tavalla voi olla kansakunnan taloutta rikastuttava ja kannustava teollisuusala. Varustelu on maailman sotahistoriassa synnyttänyt ja laajentanut monia nyt jo globaaleja yritysryppäitä, joiden historia on totisesti verinen. Sotavarustelussa on tehty ja kokeiltu paljon sellaisia osaamisen alueita, joita normaalissa rauhantilassa ei voida tehdä. Nykymaailmassa ei pitäisi olla sellaista tarvetta. Pikemminkin meidän yhteinen tavoite pitää olla siinä miten me parhaiten helpotamme maailman tilaa torjumalla ilmastokriisiä ja luontokatoa. Ihmisten tuhoaminen sodan välineillä ei sitä kyllä ole!  

Vasemmistoliiton linja ei varmastikaan muutu puheenjohtajan vaihtuessa. Vasemmistoliitto on ennen kaikkea meidän kaikkien puolue, jotka olemme sitoutuneet puolueen linjaan ja arvoihin. Ihmisoikeudet, vapaus olla ja elää arvojensa mukaisesti, ketään syrjimättä ja kaikkia kuunnellen, ovat sellaisia arvoja, joiden varassa on helppo toimia rehellisesti juuri niin kuin ajattelee. Myös kansakunnan isot asiat, rauha ja turvallisuus kuuluvat näihin arvoihin.

Kysymys Natosta on monella tapaa jakanut suomalaisia, myös vasemmistolaisia. Menneeseen on nyt turha kajota. Suomi on Natomaa, mutta ei meidän tarvitse, eikä saa alistua ajattelemaan Natoa vain asevarustelun kautta. Natoon liittymistä perusteltiin myös sillä, että se on myös rauhanjärjestö – toki sen luonteesta on varmaan monta tulkintaa. Meidän suomalaisten on kuitenkin hyvä muistaa historiastamme se, että puolueettomana maana meillä ja meidän edustajillamme oli monia merkittäviä tehtäviä rauhanoperaatioissa – nyt keräämme maailmalla gloriaa parhaiten sotaan varustautuneena maana.    

Harri Moisio (vas)
Puoluehallitus

Molemmilla on valtava vaikutus ihmiskunnan historiaan, tähän hetkeen ja tietysti myös tulevaisuuteen – sota vie tuhoon ja turmellukseen ja rauha tuottaa turvaa, tasa-arvoa, seesteistä elämää. Voisi ajatella, että ne ovat kuin tuli ja vesi, vaikeasti yhdistettävä liitto, joiden olemassaolo kuitenkin on yksi elämän lähteistä.

Maailmassa on jatkuvasti erilaisia kriisipesäkkeitä, joissa soditaan ja tuhotaan kohtuuttomasti ihmiselämää ja rikotaan kaikki kaunis ja tarpeellinen ympäristö. Muistoissa on vielä Vietnamin sota, Afganistanin, Irakin, Irakin ja Iranin sodat, Jugoslavian hajottanut Balkanin sodat, vuosikymmeniä jatkunut Israelin ja Palestiinan välinen sodaksi muuttunut konflikti ja nyt viimeksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Sen seurauksena on militarismi kasvanut mahdottomiin mittoihin Suomessa. Omaa sotahistoriaa muistellaan monella eri tasolla ja luodaan ilmapiiriä ja uhkakuvaa siitä, että historia voi toistaa itseään ja on taas odotettavissa hyökkäys idästä. Siinä hyökyaallossa päädyttiin liittymään Natoon, joka luo toisille turvaa ja toisille uhkaa.

Natoon liittymisen alla ja yhteydessä vannotettiin, että se tarkoittaa saman sateenvarjon alla olemista, eikä tarkoita tukikohtien, aseiden – erityisesti ydinaseiden asettumista meidän maaperällemme. Naton ja USA:n joukkojen asettuminen tänne on jo totta ja ne pelot ovat toteutuneet. Enää puuttuu tuo ydinaseiden asettuminen tavalla tai toisella näille lakeuksille.    

Puolustusvoimille on löytynyt miljoonat miljoonien perään, ulkoista turvallisuutta ja Nato-liitosta on vahvistettu jo yli äyräiden, kun vastaavasti sisäistä turvallisuutta on vaarannettu toimilla, joilla kansalaisten eriarvoisuus vain syvenee. Erityisesti se näkyy lasten ja nuorten hätähuutoina ja epätoivoisina tekoina. Sota ulottuu pulpetteihin, pahin vihollinen voi istua naapuriluokassa.

Ukrainan sotaa ei ratkaista rauhantyöllä. Ei ainakaan sillä, että jätetään heidät oman onnensa nojaan, unohdetaan auttaminen ja lopetetaan aseiden vienti. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin parasta rauhantyötä on varustaa Ukrainaa niin, että sen ei tarvitse alistua Venäjän tahtoon.

Pientä rauhan pilkahdusta on onneksi näköpiirissä, kun Ukrainan puolelta on edes ajatuksia rauhanneuvotteluille annettu. Sota on yleensä diplomatian loppumisen seuraus, rauha on taas diplomatian mahdollisuus.

Omaan elämänhistoriaan kuuluu nuorukaisena Vietnamin sodan vastaisten mielenosoitusten ja marssien seuraaminen. 1970-luvulla pinnalla oli vasemmistolaisen nuorisoliikkeen kansainvälinen solidaarisuus ja rauhantyö. Siinä ilmapiirissä kasvaminen ja siviilipalveluksen valinta armeijan sijasta oli selkeä. 1980-luvulla suomalaiset toimivat rauhan puolesta, ydinsodan uhkaa vastaan tuhannet ihmiset marssivat muutamana vuotena, ainakin suuremmissa kaupungeissa.  

Samanlainen uhka maailman tuhosta on jälleen olemassa, mutta jos kutsun väen torille tai marssille osoittamaan mieltään rauhan puolesta – olisiko meitä kymmentä enempää? Yleinen oletus on, että ihminen ei välttämättä reagoi ennen kuin on äärimmäinen hätä. Sitä vahvempi tapa ryhtyä toimiin on tietoisuus. Tietoisuutta heikentää tiedon valtava määrä ja sen ristiriitaisuus. Siinä ei pää tahdo aina pysyä mukanaan.

Ideologiat ja aatteet ovat pääosin niin vahvoja ja syvällä ihmisen kasvussa, että niiden murskaaminen ei vain onnistu. Tästä on esimerkkinä yritys tuhota Hamas Palestiinasta, ihmiset syntyvät ja kasvavat sen aatemaailmaan, ei sitä voi tuhota. Gaza on jo maan tasalla ja tuhannet viattomat kuolleet nyt sota laajenee jo Libanonin puolelle. Ei se sota Lähi-Idässäkään sotimalla lopu.

Rauhantyölle pitää olla aina sijansa ja tässä varustelun ilmapiirissä pitää osata asettaa kysymys siitä, kuka hyötyy sodasta ja asevarustelusta?

Harri Moisio (vas)
Puoluehallituksen jäsen

Lähtökohtaisesti luotan ihmiseen. Erityisesti vaativiin luottamustehtäviin valittuihin henkilöihin. En usko, että yksikään luottamushenkilö tekisi tietoisesti lainvastaisia päätöksiä. Luotan siihen, että jokainen pyrkii tekemään kuntalaisiin nähden oikeudenmukaisia päätöksiä. Meitä luottamushenkilöitä erottaa toisistamme poliittiset näkemykset ja periaatteet, jotka saattavat aika ajoin johtaa äänestyksiin, mutta kukaan meistä ei valmistele tietoisesti rikollisia päätöksiä. Olemme oppineet kunnioittamaan toistemme näkemyksiä poliittisista suuntauksista huolimatta ja hyväksyneet päätöksenteon demokraattiset periaatteet.

Hyvät toverit ja ystävät, hyvät kuulijat

Bästa kamrater, vänner och åhörare

Pääomat eivät ole koskaan tunteneet isänmaataan. Kansainvälinen poliittinen ja ammatillinen työväenliike on ainut kansainvälisen pääoman vastavoima. Työväenliikkeen perustan pirstoutuminen ja hajanaisuus on vaarana johtaa tämän vastavoiman kuihtumiseen - rahanvalta ja pääomien keskittyminen määrittää yhteiskunnan kehityksen suunnan. Ilman työväenliikkeen yhtenäistä rintamaa hukka meidät perii.

Työväenliikkeen järjestäytymisen historia lähtee tehdassaleihin koottujen työläisten taistelusta omien työehtojensa puolesta. Kysymys oli taloudellisesta toimeentulosta, palkoista - kyse oli inhimillisestä työajasta ja työolosuhteista. Työväenliikkeen solidaarisuus muita kohtaan kuuluu ammattiyhdistysliikkeen periaatteisiin. 

Työväen vapun historia perustuu Yhdysvalloissa 1.5.1886 järjestettyihin mielenosoituksiin. Kyse oli uusista työsopimuksista – vaadittiin mm. kahdeksantuntista työpäivää. Mielenosoittajien ja poliisien välisessä yhteenotossa kuoli ainakin 10 työläistä. Myöhemmissä kahinoissa kuoli useita siviilejä ja poliiseja. Loppuselvityksissä pidätettiin vielä seitsemän työläistä – heidät tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin.

Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut työläisten kansainvälinen kokous päätti, että mielenosoitusten uhreja muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1.5.1890. Siitä lähtien Vappu on ollut työväenliikkeen kansainvälinen mielenosoituspäivä.  Vuonna 1944 Suomessa säädettiin nykyisin voimassa oleva laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi.

Alun pitäen Vappumarssien ja tapahtumien taustalla oli siis työväenluokan kurjat elinolot - pitkät työajat, huonot palkat, kehno sosiaaliturva. Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen työväenliikkeen yhteisten ponnistelujen seurauksena monet epäkohdat on korjattu ja rakennettu suomalaista hyvinvointivaltiota ajatuksella, että kaikista pidetään huolta. Tämä kaikki on pitkän taistelun ja vaikuttamisen tulosta.

Tänään mikään saavutettu etu ei ole enää pyhä. Porvarihallituksen ja työantajaliiton toimet rikkovat sen mitä vuosien saatossa on rakennettu. Tämä on myös muistutus siitä, kuinka pieni nappula itse kukin tässä pelissä on yksin – ainut keino on liittyä yhteen ja koota joukkovoimaa hallituksen toimia vastaan. Painava syy on aidosti painava syy koota laajasti ammattiyhdistysliike ja poliittinen vasemmisto torjumaan hallituksen yritykset heikentää työehtoja, sosiaaliturvaa ja erityisesti puuttumista lakko-oikeuteen, rajoittamalla poliittisia lakkoja.

Hallituksen toimet, joilla näitä työehtoja ja saavutettuja etuja aiotaan heikentää, on riittävän painava syy sille, miksi yhtenäistä työväenliikettä tarvitaan.

Köyhyys, syrjäytyminen – ihmisten jakautuminen yhä räikeämmin rikkaisiin ja köyhiin, ei yksistään laita ketään liikkeelle. Ihmisten pitää tiedostaa oma asemansa ja roolinsa yhteiskunnan rattaissa. Täytyy olla tietoisuus epäkohdista, joiden korjaamiseen tarttua. Kyse on ihmisten toimeentulosta, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä ja – näin EU-vaalien alla - kansallisvaltion tulevaisuudesta.

Ongelma on siinä, että ihmiset tehtaissa, ihmiset palvelutehtävissä: kaupoissa, sosiaali- ja terveystoimessa, opettajat kouluissa, luovat kehittäjät ja opiskelijat tai suurta tuotantoa huoltavat pienyrittäjät ja aliurakoitsijat, maataloustuottajat eivät näe omaa rooliaan ja asemaansa kapitalistisen yhteiskunnan alistettuna ja hyväksikäytettynä osapuolena. Osana rahamaailman nappuloita heillä on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa edes omaan toimeentuloonsa.

Yhteiskunnalliset rikkaudet jakautuvat edelleen epätasaisesti. Kun suurin osa kansalaisista haluaisi kehittää omaa kansallisvaltiota nimeltä Suomi, niin samanaikaisesti isänmaaton pääoma vie tuotantoaan ja rikkauksiaan sinne missä pääomat parhaiten sikiävät. Usein kansallisten rajojen ulkopuolelle.

Hyvät toverit ja ystävät

Vasemmiston tavoitteena on, että kaikkien oikeus palveluihin turvataan ilman syrjintää. Vasemmisto ajaa maksutonta perusterveydenhuoltoa, ihmisarvoisia sosiaalipalveluita, pienempiä asumiskuluja ja työllisyyden parantamista. Tasapainoinen elämä edellyttää riittävää toimeentuloa, turvallista elinympäristöä, oikeutta koulutukseen ja koko elämänkaaren mittaiseen hoitoon ja huolenpitoon.

Yhteiskunnassa vallitseva itsekkyys ja kovat arvot näkyvät lasten ja nuorten pahoinvointina ja sosiaalisina ongelmina. Paras lääke tämän korjaamiseksi on välittäminen. Päätöksentekijöiden pitää olla kiinnostuneita nuorison tekemisistä ja toiveista.  Vanhempien kiinnostus lastensa tekemisistä on sitäkin tärkeämpää.

Tuen antaminen riittävän ajoissa ennaltaehkäisee perheen – lasten ja nuorten – ongelmien syntyä.

Åhörare - kuulijat

Ukrainan ja Palestiinan sodat jatkuvat, ne näkyvät otsikoissa ja uutisissa ja löytävät tiensä koteihimme ja jokapäiväiseen elämäämme. On tärkeää, ettemme turru näihin uutiskuviin, ettemme totu niiden välittämään kärsimykseen ja tuskaan. Sekä Gazassa että Ukrainassa kuolee joka päivä viattomia ihmisiä, jotka ansaitsevat elää. Siksi meidän velvollisuutemme on tehdä tämä kärsimys näkyväksi. Meidän vastuullamme on työskennellä joka päivä kärsimyksen lopettamiseksi ja jatkaa, kunnes onnistumme, ja saavutamme Rauhan!

Krigen i Ukraina och Palestina fortsätter, de dyker upp i rubrikerna och nyheterna och tar sig in och syns i våra hem och vår vardag. Det är viktigt att vi inte blir bedövade för dessa nyhetsbilder, att vi inte vänjer oss vid lidandet och smärtan som de förmedlar. I både Gaza och Ukraina dör varje dag oskyldiga människor som förtjänat att leva. Därför är det vårt ansvar att synliggöra detta lidande. Det är vårt ansvar att varje dag arbeta för att få slut på lidandet, och fortsätta tills vi lyckas, och vi kommer att uppnå Fred!

Förutom krigen syns klimatkrisen och förlusten av biodiversiteten även i vår vardag. Klimat- och miljökriserna är enorma gemensamma utmaningar som måste lösas.  Hela vår existens beror på hur väl vi lyckas stoppa den ekokrisen.

Sotien lisäksi ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen näkyvät myös arjessamme. Ilmasto- ja ympäristökriisit ovat valtavia yhteisiä haasteita, jotka on ratkaistava.  Koko olemassaolomme riippuu siitä, kuinka hyvin onnistumme pysäyttämään kiihtyvän ekologisen kriisin.

Hyvät kuulijat och åhörare

Rauha maailmaan on eheän tulevaisuutemme ehto. Viisaat ratkaisut ympäristömme pelastamiseksi luo tulevaisuutta ihmiskunnalle.

Yhteiskuntarauhan säilyttäminen edellyttää, että löydetään keinoja, joilla kukin kansallisvaltio kykenee huolehtimaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista: työttömistä, syrjäytyneistä, maahanmuuttajista, yksinäisistä ihmisistä ja yksinhuoltajista. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta on torjuttava voimakkaasti - hyvinvointivaltion perusrakenteita on parannettava kaikissa olosuhteissa.

Kamrater och vänner

Vi i vänstern - Socialdemokraterna och Vänsterförbundet - arbetar för ett Finland som är rättvist för alla. Vi vill att alla ska tryggas en möjlighet att skaffa en tillräcklig utkomst, omfattande offentliga tjänster och högklassig och trygg hälsovård och omsorg.

Me vasemmistossa - Sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto - teemme työtä sellaisen Suomen puolesta, joka on oikeudenmukainen kaikille. Haluamme, että jokaisella on mahdollisuus riittävään toimeentuloon, kattaviin julkisiin palveluihin sekä laadukkaaseen ja turvalliseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, jossa kaikilla on nopea pääsy lääkäriin ja jossa jokaisella yksilöllä on yhtäläiset mahdollisuudet kohtuuhintaiseen asumiseen ja hyvään työssä viihtymiseen.

Vi vill bygga ett samhälle där varje barn har möjlighet att genomgå en högklassig småbarnsfostran och grundskola, där alla har snabb tillgång till läkare och där varenda individ har lika möjligheter till en bostad till skäligt pris och god arbetstrivsel.

 Hyvät toverit ja ystävät

Haluamme rakentaa Toivon yhteiskuntaa.

Tänä päivänä kysymys pitää olla tulevaisuuden yhteiskunnan visioista. Ihminen tarvitsee unelmia, haaveita, kuvia paremmasta huomisesta. Sellainen yhteiskunta, jossa ei enää olekaan eriarvoisuutta – yhteiskunta, joka ei salli toisen ihmisen riistoa ja alistamista toisen kustannuksella.  

Sellainen yhteiskunta, jossa tuotannolliset rikkaudet jaetaan kaikkien ihmisten parhaaksi huolehtien jokaisen hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Yhteiskunta jossa jokainen saa tarpeidensa mukaisesti ja jokainen tekee parhaan kykynsä ja osaamisensa mukaisesti. Sellainen yhteiskunta on tavoittelemisen arvoinen.

Hyvää vappua - Glad första maj