tiistai, 25. heinäkuu 2017

Paska pomo

Aikoinaan kehotin työntekijöitä haukkumaan pomon, jos asiat eivät suju tai jos kohtaavat ylipääsemättömiä ja vaikeita ongelmia työssään. Olin juuri ottanut lastenkodin johtajan pestin vastaan ja aloittelin nykyistä työrupeamaa. Muutoksia tehtiin paljon ja lyhyellä varoitusajalla tehtävät muuttuivat ja työ sai uusia ulottuvuuksia. Kaikkien tahtoa en tietenkään kyennyt tyydyttämään, ja joillekin saattoi tulla koko työurana mittaisia traumoja. Mutta, olipahan edes paska pomo jota haukkua.

Oma työura on kulunut lähes kokonaan jonkinsortin pikkupomon tehtävissä. Nykyisessä tulee 30 vuotta täyteen ensivuoden alkupuolella. Valtakunnallisia puheenjohtajuuksia on kertynyt poliittisissa elimissä lähes kymmen vuoden ajalta. Jonkinlaista kokemusta johtamisesta on päässyt kertymään.

Sanotaan, että työyhteisön ilmapiirin ja työkyvyn ratkaisee lähin esimies tai yhteisön johtaja. Omassa työyhteisössä henkilöstön vaihtuvuus on erittäin hidasta, vaikka lastensuojelulaitoksen työ on aika ajoin hirvittävän raastavaa ja raskasta. Harvemmassa työyhteisössä koetaan niin paljon päivittäistä mitätöintiä, herjaamista, uhkailua. Rajattomalle rajojen asettaminen tuntuu pahalta ja pahan olon purkaukset saavat joskus kohtuuttomat mittasuhteet.

Työssä jaksaminen perustuu onnistumisiin. Tilanteet joissa nuori saa itselleen oikeaa apua ja saa elämänsä hallintaan, vaikka vaan hetkeksi auttaa jaksamaan. Monesti myönteistä palautetta saamme vasta vuosia sijoituksen päättymisen jälkeen. Paskat ohjaajat ja paska johtaja näyttäytyvät uusin silmin viimeistään siinä vaiheessa, kun ryhdytään kasvattamaan omia lapsiaan. Yllättäen laitoksesta tutut rajat tuntuvat oikeilta.

Tällaisen kaoottisen ihmisyhteisön kohtaaminen vaatii aivan erityisen ammattitaidon ja joskus lehmän hermot. Parhaimmillaan seitsemän tahtovan, vaativan ja mahdottoman viisaan ja itsevarman murrosikäisen kohtaaminen työyhteisön voimin voi joskus olla jopa mahdoton tehtävä. Vähempikin joukko saa yhteisön sekaisin.

Huomaan, että johdolta vaaditaan selkeitä ohjeita, sääntöjä ja jopa määräyksiä tilanteiden hallitsemiseksi. Tiettyä kurinalaisuutta vaaditaan ja kaikkia nuoria koskevia sääntöjä. Valvova viranomainen tahollaan kieltää sellaiset ja korostaa yksilöllisyyttä ja nuoren itsemääräämisoikeutta. Yhteisössä jokainen nuori on oma yksilönsä ja sijoituksen syyt ovat kullakin erilaiset. Se ymmärretään, mutta toimiakseen yhteisö vaatii kaikkia koskevia selkeitä sääntöjä. Ilman niitä itse asiassa sijoitetut nuoret saattavat johtaa koko laitosta.     

Nykyinen ajattelu on johtanut monet yhteisöt kaaokseen ja sietämättömät tilanteet ohjataan paskojen pomojen suuntaan. Kyky sietää kaaosta ja tapa reagoida odottamattomiin tilanteisiin jakaa henkilöstöä. Jotkut ovat parhaimmillaan akuutin tilanteen haltuunotossa, jotkut vaativat selkeitä ohjeita tai jopa määräyksiä tilanteen haltuunotossa ja jotkut eivät tee mitään ilman käskytystä.

”Kaikki minkä voit siirtää huomiseen, siirrä” – on tullut omaksi motoksi. Monesti asiat asettuvat oikealle tolalle, kun ei tee mitään, vaan antaa tilanteen asettua omalla painollaan. Se edellyttää tietenkin tilanteen seuraamista ja nopeaa reagointia, jos on tarve. Joillekin tällainen asenne on sietämätön ja silloin saa helposti paskan pomon maineen.

Harri Moisio

torstai, 22. kesäkuu 2017

Päätöstenteon tuskaa

Liikaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksenteossa, näin nobelisti Holmströmin yksi viesti kuului presidentin Kultarantaseminaarissa. Kaikki merkittävät poliittiset tahot ja yksittäiset vaikuttajat ovat puhuneet päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.

Ajatukseen liittyy oletus siitä, että päätöksen teolle olisi olemassa jokin aito ja ainut absoluuttinen totuus, jonka pohjalta ratkaisut tehdään. Niinhän ei todellakaan ole. Avoin päätöksenteko, jossa kaikilla osallisilla on yhtäläinen valta vaikuttaa lopputulokseen, on sama kuin päätökset tehtäisiin torilla, avoimissa tilaisuuksissa.

Tästä järjestelmästä hyvänä esimerkkinä on Perussuomalaisten katastrofiin päätynyt puoluekokous. Sinne kaiketi sai osallistua kaikki puolueen jäsenet, jotka paikalle kykenivät saapumaan. Ulkopuolisin silmin voittaneiden silmät sokaisi saatu valta ja valinnat tehtiin huuman vallassa välittämättä kokonaisuudesta. Tilannetta on kuvattu vallankaappauksena, jossa puolueen hallituskelpoinen osa syrjäytettiin. 

Kunnallisessa päätöksenteossa olen törmännyt moneen kertaan monimutkaisiin ratkaisuihin, joissa koko totuuden hahmottaminen on lähes mahdotonta. Päätös pitää tehdä sillä tietämyksellä mitä itse kullakin on juuri päätöksentekohetkellä. Usein vaikeisiin päätöksiin liittyy epämiellyttäviä seurauksia. Yksittäisen epämiellyttävän seikan tai asian esiin nostaminen voi saada isomman merkityksen kuin kokonaisuus on ansainnut. Kärpäsestä kasvaa härkänen.

Edustuksellinen demokratia asettaa päättäjät paljon vartijaksi – heillä pitäisi olla mahdollisimman tarkat ja monipuoliset tiedot päätöksenteon pohjaksi. Torikokouksiin ja avoimiin huutoäänestyksiin en usko, niissä voittavat kovaääniset ja ne jotka ovat aina ehdottomasti oikeassa. Usein ratkaisujen ja päätösten taustalla on monimutkaisia ja osin myös salassa pidettäviä seikkoja.

Lainsäädäntö suojelee ihmisiä erityisesti heitä koskevissa asioissa. Lastensuojelun päätöksissä viranomainen ei koskaan voi puhua päätöksenteon perusteista. Yleensä se ei ole ongelma, mutta mikäli lastensuojelun asiakas ryhtyy julkisesti moittimaan tehtyjä päätöksiä, syntyy tiedollinen ongelma. Olemme samassa päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden ristiriidassa. Asiakas voi omasta asiastaan kertoa julki oman näkemyksensä, mutta viranomainen ei voi koskaan kertoa omaa näkemystään yksityisasiasta. Näin olemme torilla, somessa tai missä tahansa julkisessa tilassa, jossa kovaäänisin ja omasta näkökulmastaan oikeassa oleva voittaa aina.

Silti haluan puhua avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta. Tällöin kyse on päätösten vaihtoehtoisten seurausten avoimesta arviosta. Usein ratkaisuille on useampi kuin yksi vaihtoehto tai vain yhdensuuntaisia seurauksia. Kaavoituksessa tehdään aina ympäristövaikutusten arviointi, lapsia ja nuoria koskevissa päätöksissä pitää tehdä lapsivaikutuksen arvio – vaan tehdäänkö niitä? Tehdyt arviota vaikuttavat suoraan tehtävien päätösten sisältöön. Joskus liito-oravat tai punahäröt siirtävät kaavailtuja rakennusalueita. Kun kouluja lakkautetaan tai suunnitellaan massiivisia lapsitehtaita tai vain päädytään palveluseteleihin, tehdäänkö silloin lapsivaikutusten arvioita? Eipä taideta, raha näyttää olevan ainut ja lyhytnäköisin arvion perusta päätöksenteossa.

 

Harri Moisio    

torstai, 25. toukokuu 2017

Ajankuva presidentti Mauno Koivistosta

”Tie auki, täällä synnytetään”, huutaa taksikuski poliiseille Helsingin Kulttuuritalon edustalla. Sivukadulta oli tulossa presidentti Koivisto autosaattueineen YYA-juhliin Kulttuuritalolle. Poliisit kunnioittivat syntyvää tytärtäni tai kauhusta kankeaa taksikuskia ja pysäyttivät Koiviston saattueen. Me pääsimme jatkamaan kohti synnytyslaitosta. Kaksi tuntia tapahtuman jälkeen tytär oli osa meitä suomalaisia Koiviston valtakunnassa.

Seuraavana päivänä YYA-juhlaa vietettiin myös Neuvostoliiton suurlähetystön vastaanotolla, jossa sain olla mukana yhdessä presidentti Koiviston kanssa. Toki paljon pienemmässä roolissa. Presidenttejä olimme silti kummatkin. Koivisto ihan oikea ja minä Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka ulkomailla käännettiin presidentiksi.

Meidät valittiin samana vuonna presidenteiksi. Koivisto oli myös oma ehdokas, se on ensimmäinen kerta, kun on tullut demaria äänestettyä. Elettiin ulkopoliittisesti mielenkiintoisia aikoja, myös Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita laitettiin uuteen uskoon. Poliittiset nuorisojärjestöt toimivat jonkinlaisina muutosagentteina uusia kirjauksia tehtäessä. Yömyöhään saatettiin vääntää Paasikivi-Kekkosen viitoittamasta ulkopoliittisesta linjasta, miten se milloinkin kirjataan tai mitä YYA-sopimus tarkoittaa tai miten Suomen riippumattomuus sotilasliitoista kirjataan.

Matkoja Moskovaan suomalaiset nuorisojärjestöt tekivät tämän tästä ja usein tapaamisista annettiin kirjallinen lausunto näistä tärkeistä linjauksista. Neuvostoliitossa oltiin huolissaan Koiviston valinnasta ja länsimaihin suuntautumisesta ja siksi tavoitteena oli toistaa vanhan lausumat. Kaikki muutosehdotukset aiheuttivat pitkiä neuvottelutaukoja – märkiä lounaita, kahdenkeskisiä keskusteluja.

Tulevista presidenttiehdokkaista ainakin Matti Vanhanen ja Eero Heinäluoma (mikäli ehdokkuuteen tarttuu) olivat usein eri vaiheissa osallisina näissä keskusteluissa. Meidän muiden piti monesti pelastaa Matti mitä erilaisimmista tervehdysmaljoista, kun kunnioitettava raittiusmies piti pintansa isäntien painostuksesta huolimatta.

Vanhanen oli alkuvuosina suomalaisvaltuuskunnan johdossa ja hän piti kiinni perinteisistä kirjauksista, vaikka me muut olisimme olleet valmiita jotain uutta kirjaamaan. Paasikivi – Kekkonen – Koivisto linjaa jossain vaiheessa yritettiin asetella lausuntoihin, mutta se istui huonosti. Sillä yritettiin varmistaa Suomen muuttumaton linja liittämällä Koivisto samaan litaniaan.

Muistan olleeni keskustelussa, jossa meitä vasemmistolaisia kehotettiin olemaan tarkkana Koiviston uusien avausten suhteen, olivat huolissaan Suomen suuntautumisesta länteen. Yhtenä tavoitteena oli järjestää vuonna 1985 maailman nuorisofestivaalit Suomeen. Niitä valmisteltiin reilun vuoden ajan tiiviisti poliittisten nuorisojärjestöjen ja neuvostoliittolaisten nuorisotoimijoiden kanssa. Yhtenä tavoitteena oli varmistaa Suomen asema maailmanpoliittisessa kuvassa.

Omalla nuorisojärjestöllämme oli keskeinen rooli järjestelyissä. Monia tapahtumapaikkoja ehdittiin jo varata ja valmistelutoimikunta oli jo alustavia suunnitelmia tehnyt. Tuossa vaiheessa oma sisu meni kaulaan, liikkeen sisäinen tila oli niin kaoottinen, että sen varaan ei voinut mitään rakentaa. Festarit pidettiin sitten Moskovassa vuonna 1985 ja Koivisto luotsasi Suomea.   

Harri Moisio

tiistai, 2. toukokuu 2017

Strandin hyvät tyypit

Vaalien jälkeen Joakim Strand soitti kahdesti. Molemminpuolisten onnittelujen jälkeen puhuttiin hiukan tulevista suurhankkeista ja kuntalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden turvaamisesta. Molemmat ovat mielestäni tärkeitä ja noista jälkimmäisistä häntä muistutin. Hyvät ja oikeat lähipalvelut ovat perusta kaupungin kasvulle. Postimies soittaa aina kahdesti ja toinen puhelu piti sisällään kutsun neuvotteluun.

Ensimmäinen Strandin koollekutsuma ryhmien yhteinen tilaisuus alkaa RKP:n tiloissa sanoin: Olemme perustaneet ryhmän 41 ja tässä on meidän pisteytykseen perustuva esitys. Siinä esityksessä kaikki hyvät tyypit keskeisiin tehtäviin löytyi RKP:n, SDP:n ja Kokoomuksen edustajien joukosta.

Siinä yhteydessä kerroin, että olemme varautuneet tilanteeseen perustamalla ryhmän 16 ja esitin, että kaksi valintaa tehtäisiin sulassa sovussa, valtuuston puheenjohtajaksi Strand ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi Heimo Hokkanen. Muista nimistä ei tässä vaiheessa puhuttu. Isompien hylkäämä KD otettiin lennossa vastaan omaan ryhmäämme ja niin syntyi ryhmä 18.  

Pienemmän ryhmän muodostuminen oli Strandille yllätys, vaikka sen hänelle kerroin kutsupuhelun yhteydessä. Samalla muistutin, että tälle ryhmälle kuuluu joka kolmas valinta, joka tarkoittaa valtuuston ja kaupunginhallituksen toista varapuheenjohtajuutta. Samalla kerroin, että pienemmässä ryhmässä on myös hyviä tyyppejä ja esitin toivomuksen, että se huomioitaisiin suurimpien lautakuntien puheenjohtajuuksia valittaessa, siihen ei suostuttu.

Tilaisuus päättyi ja molemmat ryhmät jatkoivat tahoillaan keskusteluja. Seuraavaksi saimme uuden laaditun pistelistan ja paikkajaon, jossa varapuheenjohtajuudet oli huomioitu, muutoin lista oli sama. Keskinäisessä vertailussa laskelman häviäjiä olivat demarit ja kokoomus, joiden varapuheenjohtajuudet olivat poistuneet. Ryhmä 41 laskuvirhe tuli silloin kun he kuvittelevat, että pienemmät eivät osaa tai ymmärrä liittoutua. Pienemmät ovat aina osanneet varautua liittoutumalla.

Saatuun pisteytykseen oli tyytyminen ja sen mukaan ryhmä 18 on sovussa paikkojaan jakanut ja etsinyt hyviä tyyppejä vastuullisiin paikkoihin. Uusien suurempien lautakuntien puheenjohtajuuksia ei herunut, joku varapuheenjohtajuus ja toki tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus kuten kaikki halusivat. Tässä vaiheessa rauha oli maassa, mutta paniikki kyti isompien keskuudessa.

Isommat tarvitsevat neljän valtuutetun siirtymisten ryhmäänsä, jotta valtuuston ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuudet palautuisivat demareille ja kokoomukselle. Siitä soittorumpa ja maanittelu alkoi. Strand löysi nyt ainakin kolme nimettyä hyvää tyyppiä (Pohjalainen 30.4) ja on jaksanut houkutella heitä ties millä lupauksilla ryhmien neuvottelijoiden selän takana. Kokoomuksen taholta on se rinnalla jatkettu sekaantumista ja tarjouskilpailu paikoista jatkuu. Vasemmiston neuvottelijaa ei ole lähestytty tarjouksilla, mutta kaikkien muiden ryhmien edustajia kyllä suoraan tai epäsuorasti. Kelle luvataan johtopaikkoja ja lyödään sitä kansanedustajan manttelia harteille ja yksittäisille valtuutetuille jopa kh:n jäsenyyttä isojen toimesta. Mene tiedä mitä tyhjiä lupauksia.

Oman kolumnini tarkoitus (Pohjalainen 28.4) oli pysäyttää kulisseissa käytävä peli, puhaltaa peli poikki, jakaa paikat saadun pisteytyksen mukaan ja keskittyä suuriin tuleviin tapahtumiin, saada isot hankkeet yhdessä maaliin ja sen lisäksi palauttaa lähipalvelujen arvo kuntalaisten hyvinvoinnille. Aloittaa voi vaikka koulujen lakkautuspäätösten purkamisella, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisella – kyllä töitä riittää.

Harri Moisio

perjantai, 28. huhtikuu 2017

Valintojen pitkä kuuma kevät

Kunnissa kuhisee. Valtaa jaetaan ja voimia mitellään, ääniosuuksia korostetaan, kun merkkipaikkojen henkilöitä nimitetään. Mahdottoman äänimäärän sumentama mieli voi johtaa harhaan ja aiheuttaa vallan huumaa ja kuviteltua kykyä ratkoa kaikki valinnat. Näin Vaasassa valintaprosessi näyttäytyy. Hurmaavan innokkuuden takaa paljastuu laskelmoiva poliitikko, joka ei keinoja kaihda.

Olen nyt neljättä kertaa Vaasassa vaalien jälkeisiä paikkajakoja tekemässä. Kaikissa vaiheissa puolueet ovat tehneet teknisiä vaaliliittoja. Vuoden 2004 vaalien jälkeen yhteisen liiton muodostivat RKP, kokoomus ja KD – vastapoolina olivat SDP, vasemmisto, vihreät ja pro-Vaasa. Näin muodostuivat ryhmä 28 ja ryhmä 23.

Perinteinen ryhmäjako rikkoutui 2008 vaaleissa, jolloin kolme suurinta liittoutuivat keskenään. Vasemmisto, vihreät ja pro-Vaasa jäivät omaksi ryhmäksi, syntyi ryhmä 11. Isot tekivät valintansa oman tahtonsa mukaisesti.

Vuoden 2012 vaalien jälkeen muodostettiin edelleen isojen ryhmien tekninen liitto ja pienten joukkoon liittyi keskustan ryhmä. Perussuomalaiset pysyivät omana ryhmänään.

Perinteet teknisille liitoille ovat siis vahvat. Tätä kirjoitettaessa isot puolueet pitävät kiinni toisistaan, jolloin pienempien ryhmien vaihtoehtona on myös liittoutua ja koota voimansa yhteen. Se tarkoittaa, että näin syntynyt ryhmä 18 sotkee isojen suunnitelmat. Joka kolmas valinta on suhteellisuuden mukaan tämän ryhmän valittavissa.

Mikä ryhmä kulloinkin paikan saa, on kyseisen ryhmän sisäinen asia.

Ryhmän yhtenäisyyttä on yritetty horjuttaa jopa alueen ulkopuolisten kansanedustajien avulla. Kaikkia ryhmän puolueiden edustajia, paitsi vasemmistoa, on lähestytty houkuttavilla tarjouksilla.

Äänikuningas kumppaneineen tekee epätoivoista työtä rikkoakseen ryhmä 18:n rintaman.

Hyvistä tyypeistä ja yhtenäisestä vaasalaisesta linjasta puhuminen hyytyy kulissien takaiseen hajotustyöhön. Kaiken takaa paljastuu vallan sokaisema peluri.

Oletettavasti tämä peli jatkuu kuumana kesäkuun puoliväliin saakka. Demarit ovat mukana liitossa ja vetoavat toiseksi suurimpana puolueena tiettyjen johtopaikkojen saamiseksi. Muut ryhmittymän puolueet ovat valjastaneet porukkansa puuhaan demareiden paikkojen tai oman nahkansa pelastamiseksi.

Kuumottavaa kevättä voidaan jatkaa kesään saakka tai puhaltaa peli ajoissa poikki.

Demareilla on laskelmien mukaan mahdollisuus päästä valtaryhmäksi tekemällä oikeita ratkaisuja. Kaksien edellisten vaalien jälkeen sitä heille on tarjottu, mutta siihen he eivät ole tarttuneet.

Lapualla ryhmät näyttävät liittoutuvan valtapuoluetta vastaan, tarkoituksena rikkoa perinteistä vallan jakoa. Näitä mahdollisuuksia on ollut myös Vaasassa.

Valtarakenteita punotaan nyt ilman sisältöä. Olen usein esittänyt keskustelua yhteisen linjan määrittämiseksi ja poliittisten tavoitteiden tekemistä vaalikaudelle tai edes budjettivuodelle.

Kokemus kertoo, että budjetin rakentaminen ei vastaa yhteistä poliittista linjaamista, se on poukkoilevaan ja niissä rikotaan usein jopa kaupungin omaa strategiaa. Kuntalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden puolustaminen on jäänyt jalkoihin.

Luulisi sisältöjen ja kaupungin todellisen kehittämisen kiinnostavan enemmän kuin näpertely vallasta, myös äänikuningasta.

HARRI MOISIO
Vaasalainen nuorisokodin johtaja