lauantai, 9. maaliskuu 2024

Vallan linnakkeet

Koko kansan presidentiksi valitaan kuuden vuoden välein aina joku. Tämä joku on melko varmasti ennen valintaa jonkin puolueen jäsen. Valinnan jälkeen ei enää. Jäsenkirjasta luovutaan ja ryhdytään aidosti koko kansan presidentiksi. Ja niin on hyvä.

Virkaanastujaispuheessaan presidentti Stubb kertoi Merja Kyllösen lähettämästä viestistä: ”Sinä tiedät minun ajattelevan aina niin, että loppujen lopuksi on enemmän asioita, jotka yhdistävät kuin erottavat. Politiikassa harvoin väri ratkaisee. Enemmän siellä vaikuttaa kyky avata mielensä toiselle ja toisenlaisille ajatuksille. Tulla puoliväliin vastaan, haastaa, väitellä tiukastikin mutta silti rakentaa siltoja ja hakea kompromissia. Jos on tahtoa, aina löytyy tie eteenpäin. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on kuitenkin nähdä ihminen ja antaa tilaisuus.” Presidentti toteisi lopuksi, että tässä taitaa olla viesti meille kaikille. Aivan jokaiselle.

Huomaan ajattelevani kovasti Kyllösen lailla. Joskus joidenkin kuntavaalien jälkeen tuuletin, että nyt tuli hyviä tyyppejä valtuustoon, nyt saadaan yhdessä jotain rakentavaa ja uutta aikaiseksi.

Pettymys oli suuri, kun havahduin, että nämä hyvät tyypit hyytyivät siinä vaiheessa, kun päätöksiä ryhdyttiin tekemään. Käytävillä puhuttu tai muuten kahden kesken pohditut uudistukset sulavat ja häipyvät savuna ilmaan. Jäät yksin ryhmäsi kanssa tai joku vetää välistä ja tekee vesitetyn esityksen ja joudutaan tekemään ”nahkapäätös”, joka ei välttämättä tarkoita enää yhtään mitään.

Näin on käynyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana lähes aina, kun pitää tehdä kuntalaisten kannalta elämänlaatua parantavia ratkaisuja. Se masentaa. Toisaalta silloin, kun on ollut aidosti vaikea asia, niin sitten saattaa kelvata porukkaan, joka ratkaisua aidosti hakee.

Se vaatimaton kokemus eri lautakuntien toiminnasta kertoo, että substanssiasiat yhdistävät ja poliittiset linjanvedot vähitellen häviävät. Lautakunnan jäsenet ryhtyvät puhumaan ”meidän asioista”, siis sen oman alan asioista, joita lautakunnassa käsitellään – samalla häviävät poliittiset erot ja porukka paneutuu aidosti kyseisen lautakunnan asioihin.

Päätöksiä tehdäänkin asioiden kautta ja samanmielisyyttä saattaa löytyä jopa poliittisten linjojen ääripäistä. Ei ole harvinaista, että vasemmiston edustaja voi olla samaa mieltä kuin oikeiston edustaja. Ja niinhän sen pitää ollakin, kuntalaisten edunvalvojiahan tässä ollaan.

Tässä on ainakin kaksi tasoa, jossa poliittisen puolueen merkitys pitäisi häivyttää – presidentti ja kunnanvaltuutetut, ehkä myös aluevaltuusto. Joskus pienemmissä kunnissa on valittu yhden valtuutetun ryhmästä edustaja myös kunnanhallitukseen. Siinä ei korostu puoluekanta vaan asiantuntemus ja osaaminen.

Eduskunta on todennäköisesti ainut paikka, jossa poliittiset sidonnaisuudet on syytä säilyttää, koska lainsäädäntö ja rahoituslinjaukset hoidetaan sieltä ja niissä asioissa poliittisilla puolueilla on paljon eroavaisuuksia. Silti sieltäkin löytyy helposti yhteisymmärrys, kun on tosi kysymyksessä.

Maan hallitus edustaa tällä hetkellä politiikan uppiniskaista osaa ja pitää kynsin hampain kiinni saamastaan vallan linnakkeesta. ”Jos on tahtoa, aina löytyy tie eteenpäin.” Presidentin viestimän sanoman toivoisi kantavan myös hallituksen korviin.

Vaalit jokaisella tasolla ovat poliittisten puolueiden aluetta. Vallan kortit jaetaan vaaleissa. Kunnissa lautakuntapaikat jaetaan poliittisten voimasuhteiden mukaan. Tämä johtaa siihen, että joskus näissä edustustehtävissä on edustajia, joita ei pätkääkään kiinnosta kyseinen tehtävä. Jos kykenee neljä vuotta istumaan lautakunnassa sanomatta sanaakaan, on se jo saavutus. Valtuustossa se ei enää ole ihme, koska monilla puolueilla on ”puhehenkilönsä” ja linjansa, joista ei poiketa.Vaikea on toki ymmärtää, että luottamustehtävään valittu ei enää käytäkään omaa ajatteluaan päätöksenteossa, vaan onnistuu sen ulkoistamaan toisille.

Aikoinaan esitin valiokuntamallia Vaasan valtuuston toiminnan rakenteeksi. Silloin ajattelin, että valtuusto olisi jaettu hallintorakenteen mukaisiin valiokuntiin, jotka ottavat normaalin valmistelun rinnalla yhteisen pohdinnan kautta asioita valmisteluun, joita virkakoneisto sitten lähtee selvittämään ja tuovat valmistellun asian sitten valiokunnan, kaupunginhallituksen kautta valtuustolle.

Ei tarvita valtuustoaloitteita, kun kuntalaisille tärkeät asiat tulevat valmisteluun suoraan valiokunnissa. Tuollaisessa työssä käytännössä turhat poliittiset kinaamiset hälvenevät ja ollaan hoitamassa yhteisiä asioita. Se kaiketi on kunnallisen itsehallinnon puhdas ydin.

Harri Moisio (vas.)
valtuutettu
Vaasa

torstai, 8. helmikuu 2024

Pojista kasvaa miehiä

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiranhännän tupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty!

Vastaavasti pienet tytöt on tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty. Vanhojen kansanrunojen viisaus kumpuaa kaukaa ihmiskunnan historiasta ja antaa kuvaa siitä miten eri tavalla syvällä mielissämme suhtaudumme poikien ja tyttöjen kasvun alkuaineisiin. Tuoltako paineet poikien kasvuun löytyvät? 

Lapset ovat luonnollisesti syntyessään erilaisia, jokainen toimii ja kehittyy omassa tahdissaan. Melko varmasti kaikkien vauvojen tuhisevaa tuoksua haistellaan samalla rakkaudella, sukupuolesta riippumatta. Lisäksi sukupuolen moninaisuus on tunnistettua ja tunnustettu, vaikka vauvoista puhutaan pääosin poikina ja tyttöinä.

Tässä yhteydessä pohdinnan alla on poikien ja miesten kasvu- ja kehityskulku, siksi nyt katse kääntyy lähinnä etanoihin, sammakoihin ja koiranhännän tupsukoihin. 

Pienten lasten lailla pienet pojat ovat haavoittuvia ja tarvitsevat rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Pienen pojan ei vielä tarvitse pärjätä kaikessa, jolloin liian varhainen vaatimus pärjätä omatoimisesti voi olla jopa haitaksi. Poika tarvitsee hyväksyvän äidin ja isän tai turvallisen aikuisen varsinkin uusissa olosuhteissa.

Pitää ymmärtää, että pojat ovat vauhdikkaita ja hyvin energisiä ja ehtiviä. Poikien vauhdikkuus ei ole pahuutta, pikemminkin uteliaisuutta ja uuden etsintää. Tässä touhussa sattuu ja tapahtuu. Sattumusten jälkeen pojat tarvitsevat tukea, läheisyyttä ja lohtua, pikemmin kuin kuria tai rangaistuksia. Pikkulapsia on aina suojeltava liialta stressiltä, jolloin vastuuttaminen ja vaatinen pitää olla oikein mitoitettua.

Poikien toimintaa ja tekemistä on syytä seurata huolellisesti, poikaa ei voi jättää hetkeksikään valvomatta, jolloin aikuisen on hyvä olla pojan turvamies. Miehen läsnäolo on pojalle korvaamaton, aina se ei voi olla isä, jolloin turvallinen aikuinen mies arjessa on tärkeä. Yhteinen tekeminen varmistaa sen, että poika pysyy tuttuna. Päivähoidossa, koulussa, harrastuksissa poika tarvitsee aikuisen miehen mallia.

Pienten lasten vanhemmat painivat monien kasvatusoppaiden viidakossa. Moni äiti ja isä osaa ja tietää juuri oikean ja sopivan kasvatuksen niksit luonnostaan. Osa kaipaa apua ja neuvoa varsinkin ristiriitatilanteissa. Kaikki tavoittelevat perusteita järkevälle kasvatukselle, todennäköisesti se on jotain lepsun ja ankaran välimaastossa. Vanhemman on pysyttävä aina aikuisena tilanteissa, joissa pojan toiminta aiheuttaa ristiriitoja. Kaikissa tilanteissa kannattaa säilyttää keskusteluyhteys ja ylläpitää sitä vaikeinakin hetkinä. Pojan on hyvä saada vanhemmilta palautetta ja kokea, että vanhemmat eivät vaadi täydellisyyttä.      Hyvinvoivista pojista kasvaa hyvinvoivia miehiä.

Murrosikä muuttaa poikaa joskus paljonkin ja se ajoittuu kullekin yksilölliseen aikaan. Joskus vuosienkin eriaikaisuus voi luoda ylimääräisiä paineita. Kasvatustieteilijät näkevät pääosin, että 13–14 vuoden ikä on kiihkeimmän kehityksen vaihe monelle pojalle. Tällöin on tyypillistä poikien kasvava erityistuen tarve. Käytös- ja tunne-elämän häiriöt on hoidettava varhain ja mahdollisimman tehokkaasti, huoli kasvaa häiriöiden pitkittyessä.

Poikien kyky sietää pettymyksiä vaatii tukea ja turvallisten aikuisten läsnäoloa. Aikuisten huomion puuttuminen tässä vaiheessa siirtää paineen vertaisryhmään. Ryhmäpaine vastaavasti voi johtaa nopeasti harhaan ja tuottaa riskejä arkeen. Nuori voi hoitaa masennustaan humalajuomisella, joskus rohkeus ja riskinottohalu menevät vaarallisuuksiin ja pahimmillaan rikoksiin. Valitettavan usein eritasoiset ongelmat kasautuvat yksille ja samoille nuorille.

Kasvaessaan poika tarvitsee uskoa itseensä ja halun itsenäistyä, unelmia ja rohkeutta tarttua niihin. Mahdollisuus tarttua uusiin haasteisiin on usein vain mahdollisuus, tarttumatta ne jäävät haaveiksi ja toteutumattomiksi unelmiksi. Vanhempien paikalla ja kuulolla olo rohkaisee ja ehkäisee masennusta, samoin samanhenkiset kaverit ja mielekkäät harrastukset. Valitettavan moni poika putoaa sivuun koulusta, harrastuksista ja lopulta työelämästä. Se on suuri yhteiskunnallinen ongelma – onko kyse etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista, vai ylikorostuneista poikiin kohdistuneista odotuksista?

Harri Moisio
YTM, ent. nuorisokodin johtaja

torstai, 4. toukokuu 2023

Oikeistolaisin oletushallitus

Lännen median journalisti Toni Viljanmaa (IP 29.4) provosoituu Paavo Arhinmäen kehotuksesta tarttua punalippuihin ja ryhtyä protestoimaan oletetun oikeistohallituksen oletettuja leikkauksia ja köyhälistön kurjistamista vastaan.

Viljanmaa astuu itse ansaan ja provosoituu kun provosoidaan, vaikka vetoaa valtioviisaan Koiviston lausumaan, jossa näin ei pidä tehdä. Vappu oli tuolloin edessä ja sinne se Paavo niitä punalippuja ja kansan liikehdintään toivoi. Toive tietenkin perustuu siihen, että myös näissä vaaleissa suuri osa työväestöstä löysi ratkaisun muualta kuin työväenpuolueista, joko äänestämällä porvareita tai jättivät kokonaan äänestämättä.

Tietenkin jokaisella puolueella on yhteiskuntavastuunsa ja todennäköisesti kiihkoilu ei tämän kummemmaksi äidy. Herkullista sanailua ei voi välttää, mutta Eduskuntataloa tai Säätytaloa tuskin ryhdytään valtaamaan, vaikka jotkut ääripoliitikot sellaista jo uumoilivat. Jotkut rohkelikot innostuivat jo ajatuksesta lakkauttaa Vasemmistoliitto, näin nyt aluksi.

Vihanlietsonta löi lieskaa, kun uskallettiin arvostella syntynyttä hallituksen oletuspohjaa Suomen historia oikeistolaisimmaksi. Jokainen hallitus on tietenkin sidottu aikaansa ja historia eri vaiheita on siksi melko mahdoton vertailla, vaikka yhtäläisyyksiä toki löytyy.

Markku Jokisipilä kolumnissaan (IP 4.5) jatkaa edelleen historian tulkintaa ja löytää 1920-1930-luvuilta paljon oikeistolaisempia hallituksia kuin tämä mahdollinen. Varmaan aika vuosien 1917-1918 jälkeen on ollut hengeltään varsin konservatiivinen ja nationalistinen, kuten Jokisipilä toteaa. Silloisten puolueiden vertaaminen nykyisiin on sinällään mielenkiintoista, koska sieltä voi löytyä myös puolueiden aito ydin ja tahtotila.

Puolueiden linjat, kannanotot ja tavoitteet muokkautuvat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja ne joutuvat ottamaan huomioon toisensa ja valtavirtaan tulevat kansalaisten mielipiteet. Ennen talvi- ja jatkosotaa ei ollut vasemmistopuolueiden vastavoimaa ja muutenkin kansan tietoisuus oli varsin puutteellista.

Valitettavia yhtäläisyyksiä menneeseen löytyy. Ennen ja jälkeen Natoon liittymisen maahan on laskeutunut valtavan militaristinen ilmapiiri. Svinhufvudin toteamus ”Ensin on rajat turvattava, sitten vasta leipä levennettävä” kuvaa mennyttä, mutta myös tämän päivän sosiaalipoliittisen ajattelun minimalistisuutta, Jokisipilän ajatusta mukaillen. Asevarusteluun löytyy kyllä rahoitus, mutta oletushallituksen leikkaukset sosiaalietuuksiin muistuttavat menneestä. Sosiaalista omaatuntoa ollaan murentamassa ja osoittamassa, että jokaisen pitää selvitä omillaan.

Maanpuolustusharjoituksia, erilaisia maanpuolustuksellisia kursseja ja -koulutuksia järjestetään ja nuorisoa opastetaan sotamaailmaan. Tapahtumapaikkana mainostetaan elämyskokemusta juoksuhaudoissa ja korsuissa. Ihaillaan tykkejä ja esitellään niitä pikkulapsille, mutta ei näytetä sitä mitä tykit saavat aikaan – tapettuja ihmisiä ja tuhottuja asuinrakennuksia. Siinä ei ole mitään ihasteltavaa.

1930-luvulla Lapuan liike sai aikaan kommunistilait ja jopa sosiaalidemokraatteja oltiin joidenkin ajatuksissa kieltämässä, kuten Jokisipilä kirjoittaa. Siitä ei ole pitkä matka ajatuksiin, joissa Vasemmistoliitto on lakkautettavien liikkeiden listalla kommunismiuhan varjolla. Taloudellisessa ahdingossa elävien puolustaminen taitaa olla synneistä suurin ja uhkakuvista pahin.

Harva puhui ennen toista maailmansotaa rauhasta ja harva oli valmis tekemään töitä rauhan puolesta. Kuka tänään puhuu rauhasta? Pienet vasemmistolaiset ryhmät ja muutamat humanistit, joiden ääntä ei haluta kuulla. Ukrainan sotaa ei voiteta sotimalla – ainut mahdollisuus on ehdoton rauha ja sen puolesta on syytä ryhtyä toimiin nyt.

Harri Moisio (vas)

Vaasa

tiistai, 4. huhtikuu 2023

Epätoivoa arkeen

Huoli huomisesta oli yleisin puheenaihe vaalikentillä. Suuriin ja pieniin murheisiin, olivatpa ne henkilökohtaisia tai yhteiskunnallisia, löytyy nyt ratkaisut. Vaalien tulos takaa, että murheet voidaan voittaa. Nyt on mahdollisuus ratkaista asiat työn kautta – työ on parasta sosiaaliturvaa ja nyt se taataan kaikille. Voidaan tarjota jopa mahdollisuus kahteen työpaikkaan, jos yhdestä saatu palkka on liian pieni. Uudella politiikalla hoidetaan oman maan kansalaisille työtä, näin emme kaipaa maahamme yhtään ainutta maahanmuuttajaa, selviämme työvoiman tarpeesta aivan itse vain hiukan kiristämällä työehtoja.


Maailmanrauhaa koskevat ongelmat on myös ratkaistu, kun on päästy NATO:n jäseneksi. Varmuutta turvaa jo etukäteen korkeiksi nousseet puolustusmäärärahat. Oma osuus on suhteessa muihin NATO maihin korkeampi, niinpä ollaan heti mallijäsen. Viime lauantaina kuulin varmalta taholta, että Kauhavalle tulee NATOn lentokoulutuskeskus. Ei siis huolta, etteikö täältä löytyisi pommitettavaa, jos naapuri siihen äityy.

Nyt ihmisten arjen murheiden korjaamiseen ryhdytään uudella innolla ja tartutaan härkää sarvista. Samasta lähteestä kuin edellä, kuulin että nyt välittömästi uuden hallituksen aloittaessa ruuan hinta laskee, omakotiasujat saavat tuntuvan kuukausierän sähkökuluja varten. Saattaa olla, että bensan ja dieselin hinnat laskevat jo ennen uuden hallituksen aloittamista.

Vanhusten osalta on esillä monta mahdollisuutta ratkaista kiusallinen ongelma. Ensimmäisenä puretaan turhat hoitajamitoitukset. On paljon edullisempaa hoitaa vanhuksia pienemmällä työryhmällä – töissä on kivempi olla, kun on koko ajan puuhaa ja luonnollisesti työvuoroa voi jatkaa toisen perään, jos kerran oman talouden hoitaminen on itselle ja perheelle tärkeää. Samalla voi olla lapsilleen esimerkkinä siitä, että työnteko aina kannattaa.

Tehokkaalla toiminnalla ja mahdollisella kiireellä voi toki joku vanhus jäädä huomaamatta, jos hänen hälykellonsa ei viestiä onnistu lähettämään. Vanhusten elämän kiertokulku saattaa nopeutua, mutta toisaalta se on yhteiskunnallisesti pelkästään positiivinen asia. Eliniän ennuste on muutenkin karkaamassa käsistä ja se on yksi tärkeimmistä kohteista, jota pitää lyhentää. Samalla säästyy eläkerahoja uusille nuorille polville.

Työnteon erilaiset mallit helpottavat myös mielenterveyden ongelmien kärjistymistä. Yksinäisyys ja syrjäytyminen hoidetaan antamalla kaikille työtä. Työn pitää olla riittävän pitkäkestoista ja uuvuttavaa, jotta ihminen ei ehdi murehtimaan kaiken maailman murheita. Vältytään monilta lääkkeiltä, kun uuvuttavan työpäivän jälkeen uuvahdat petiin odottamaan innolla seuraavan aamun työrupeamaa. Monelle avautuu myös mahdollisuus opiskella työpäivän päätteeksi, kun lapset on saatu nukkumaan. Yössä on monta aktiivituntia, joita voi käyttää tehokkaammin kuin nukkumalla.

Omaishoitajien asemaa on helppo korjata, kun ihmisiä saadaan kortistoista työllistettyä. Siellä on runsaasti työtä vieroksuvia, jotka pienellä panostuksella saadaan omaishoitajien tueksi huolehtimaan läheisistä sillä aikaa, kun omaishoitajat ovat vapaalla. Omaishoitajat ovat vuosikymmeniä osoittaneet, että he selviävät nimellisellä korvauksella, joten palkkiojärjestämään ei yhteiskuntataloudellisesti ole tarpeen tehdä korjauksia. Toki indeksien jäädyttäminen on ajankohtaista, että palkkio ei pääse karkaamaan ohi muiden sosiaalietuuksien.

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat kasaantuvat yksille ja samoille – tuosta joukosta löytyvät myös ne nuoret, jotka hakeutuvat jengeihin ja joita koskee huumeongelmat. Asia on helppo ratkaista kiristämällä rangaistuksia ja antaa ankaria tuomioita päihdeongelmaisille. Heillä tarjotaan luonnollisesti myös hoitoa. Heidän yhdeksi hoitomuodoksi otetaan valtion metsiin kohdistettavat risusavotat. Viikon yhtäjaksoiset metsienhoidolliset savotat voidaan ulottaa myös yksityisiin metsiin, jolloin valtion kassaan sujahtaa melkoinen summa.  Suurin osa nuorista voi edelleen hyvin, joten tulevia eläkkeenmaksajia voidaan edelleen kouluttaa, jokaiselle koulutasolle otetaan nimellinen lukukausimaksu, joka motivoi paremmin osallistumaan koulutukseen ja valmistumaan mahdollisimman nopeasti.

Lapsiköyhyys ja perheiden taloudellinen kurimus ratkaistaan työllä – kaikki vanhemmat pääsevät töihin ja se vaikuttaa suoraan lasten mahdollisuuksiin harrastaa ja toteuttaa itseään. Kullekin lapselle opetetaan kouluissa, että jokainen on oman elämänsä herra ja kunkin pitää kantaa vastuunsa omasta elämästään. Kilpailu muiden kanssa on suotavaa – se opettaa selviämään yhteiskunnassa, opitaan ajatteluun, jossa viisaat ja voimakkaat selviävät.

Kouluissa tarvitaan opettajien rinnalle järjestyspoliiseja tai perustettavan kansalliskaartin nuoria jäseniä. Kaikki niskurointi kouluissa karsitaan tiukan kurin ja taloudellisten velvoitteiden avulla. Kouluissa otetaan käyttöön sakkojärjestelmä, jolloin huonosta koulumenestyksestä lankeaa perheille sakkomaksu. Häiriköinti kouluissa voi johtaa myös lapsen tai nuoren savottarangaistukseen. Kouluissa ryhmien kokoa voidaan myös kasvattaa helposti tuon uuden kurin ja järjestyksen ilmapiirissä. Yksi opettaja voi hallita helposti 40-50 oppilaan ryhmiä, kun ovilla seisovat kansalliskaartin nuoret urhot.

Suurin saavutus on NATO:n jäsenyys, se pelastaa meidät – saamme turvaksemme erilaisia NATO:n koulutuskeskuksia ja turvaksemme tulee myös ydinaseet, joita voidaan sijoittaa strategisesti tärkeisiin kohteisiin. Suomi on turvassa.

Tämäkö on se reitti, jossa Suomi on ensin ja Suomi saadaan nousuun?

Harri Moisio
(vas)

maanantai, 27. maaliskuu 2023

Toivoa arkeen

Huoli huomisesta on yleisin puheenaihe vaalikentillä. Murheita on suuria ja pieniä, henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia sekä suurelta osin koko maailmanrauhaa koskevia. Omalta osaltani olen halunnut kuulla ja välittää kaikista inhimillisistä murheista ja osaltani halunnut jakaa toivoa ihmisten arkeen.

Ihmisten arjen murheiden ymmärtäminen ei voi eikä saa olla vain vaalihuuman aikaista. Valtuutettuna kaupungissa ja hyvinvointialueella tarkoittaa sitä, että toivoa ihmisten arkeen pitää ajatella päivittäin ja kuulla aitoa palautetta.

Vanhusneuvolaa koskeva aloite hyvinvointialueella on saanut paljon positiivista huomiota, ja ikäihmiset aidosti odottavat sitä ensimmäistä yhteydenottoa seniorineuvolan työntekijältä. Työterveyden jälkeen voi olla, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Vasta sairastuminen vie hoitoon, joskus sitten liian myöhään.

Mielenterveyden ongelmat kärjistyvät yksinäisyyden myötä, siksi on tärkeää terveyden kontrollin lisäksi selvittää sosiaalista verkostoa ja harrastuksia. Mitä terveempi ikäihminen sitä vähemmän hän rasittaa erikoissairaanhoidon rattaita.

Omaishoitajien heikkoa korvaustasoa ja puutteellisia vapaa-ajan mahdollisuuksia ja palveluita olen kuunnellut kaikissa vaaleissa vuodesta 2003 alkaen. Mitään ei ole tapahtunut. Aito korjaus omaishoidon tukeen on pakko tehdä. Omaishoitajat säästävät yhteiskunnalta noin kolme miljardia hoitamalla läheisiään. Lastensuojelun sijaishuollon perhehoidossa on asialliset korvaukset ja samankaltaiset vapaa-aika oikeudet.

Tilanteesta riippuen korvaus kotiin sijoitetun lapsen hoidosta on toista tuhatta ja kulukorvaukset. Se on tietenkin oikein, koska vastuu vieraan lapsen hoidosta on suuri ja velvoittava. Silti. Omaishoitajalla on omien läheisten suhteen aivan yhtä vastuullinen tehtävä. Omaishoitajien palkkionjärjestelmässä on todella paljon korjattavaa – aivan liian pienillä korvauksilla heidän elämäänsä kituutetaan. Lisäksi helpottavat vapaat ovat puutteellisia ja mahdollisuudet rajallisia.

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat kasaantuvat helposti yksille ja samoille. Suurin osa nuorista voi edelleen hyvin. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä on ehdottomasti tiivistettävä – monesti on kyse samoista nuorista, joita pompotellaan luukulta toiselle. Sen pitää loppua ja hädässä olevien nuorten rinnalle pitää löytää aikuinen, joka kulkee yhdessä ongelmaviidakon läpi.

Lapsiköyhyys on nyky-yhteiskunnan suurimpia vitsauksia. Perheiden taloudellinen kurimus vaikuttaa suoraan lasten mahdollisuuksiin harrastaa ja lopulta käydä myös koulua. Teoriassa kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet. Käytännössä kuitenkin perheiden ja yksinhuoltajien taloudellinen ahdinko romuttaa myös monen lapsen ja nuoren haavemaailman kurjuuden sietämättömällä puristuksella.

Kouluissa tarvitaan opettajien rinnalle nuorisotyön ammattilaisia kohtaamaan ja vain olemaan läsnä – yksi terve aikuissuhde voi pelastaa nuoren ja antaa toivoa elämään, intoa käydä koulua ja mahdollisesti löytää jokin harrastus. Kouluissa luokkien ryhmäkokoja on pienennettävä ja löydettävä keinoja oppimisvaikeuksissa olevien auttamiseksi.

Pandemian ja nyt avoimen sotatilanteen jälkeen iskee helposti toivottomuus. Nato ei meitä pelasta – ainut reitti on löytää valtaisat joukot puhumaan ja toimimaan rauhan puolesta, olen edelleen sitä mieltä, että sota ei kuitenkaan lopu sotimalla. Naton sisällä rauhantyölle on myös sijansa. Rauha tuo toivoa tulevaisuuteen.

Harri Moisio (vas)
Vaasa
Kansanedustajaehdokas